Paavi palmusunnuntaina: nuoret, huutakaa ilonne julki!

Palmusununtain saarnassaan Pietarinaukiolla paavi Franciscus asetti vastakkain niiden ilon, jotka juhlivat Jeesuksen tuloa Jerusalemiin, ja niiden huudot, jotka halusivat hiljentää hänet. Paavi kutsui meidät kaikki näkemään itsemme palmusunnuntain liturgiassa. Hänen mukaansa päivän liturgiassa tulee ilmi tunteita, joita me kaikki koemme: rakkautta ja vihaa, uhrautuvaisuutta ja ”käsien pesemistä”, uskollisuutta ja petetyksi tulemista. Ilon huutoja Paavin mukaan voimme kuvitella, että niiden joukossa, jotka lauloivat ja huusivat Jeesuksen tullessa Jerusalemiin, oli myös sellaisia henkilöitä kuin tuhlaajapoika ja parantunut spitaalinen, ”jotka olivat seuranneet Jeesusta, koska he olivat tunteneet hänen myötätuntonsa heidän kipuaan ja kärsimystään kohtaan”. ”Heidän huutonsa on niiden monien syrjäytyneiden ja vähäosaisten laulua ja spontaania iloa, joita Jeesus on koskettanut ja jotka nyt voivat huutaa: ʼSiunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!ʼ” Nämä ihmiset eivät voi muuta kuin ylistää häntä, joka on palauttanut heille heidän ihmisarvonsa ja toivonsa, tehnyt heille mahdolliseksi luottaa jälleen, paavi sanoi. Tukahdutettu ilo On kuitenkin myös toinen ryhmä, toinen huuto. Niiden ilo, joita Jumalan armo on koskettanut, on sietämätöntä toisille, paavi Franciscus totesi: ”Kuinka vaikeaa onkaan ymmärtää Jumalan laupeuden herättämä ilo ja riemu hänen, joka yrittää vanhurskauttaa itse itsensä ja pärjätä itse! Kuinka vaikeaa onkaan jakaa tämä ilo heidän, jotka luottavat vain omiin voimiinsa ja tuntevat olevansa muita parempia!” Tämä saa aikaan toisenlaisen huudon, paavi huomautti. Se tulee heiltä, jotka ”manipuloivat todellisuutta ja keksivät satuja omaksi edukseen ja joille ei ole ongelma ʼkiilataʼ muiden eteen”. ”Tämä huuto vääristää ja värittää todellisuutta siinä määrin, että se lopulta turmelee Jeesuksen kasvot ja tekee hänestä ʼrikollisenʼ”, paavi sanoi. ”Ja näin lopulta kansan riemu hiljenee, toivo sammuu, unelmat tuhotaan, ilo tukahdutetaan; näin lopulta sydän sokeutuu ja rakkaus kylmenee.” Jeesuksen risti Paavin mukaan paras vastalääke tähän huutoon on katsoa Kristuksen ristiin ja antaa hänen viimeisen huutonsa vaikuttaa meihin: ”Kuollessaan Kristus huusi julki rakkautensa jokaista meitä kohtaan: nuoria ja vanhoja, pyhiä ja syntisiä, rakkautensa omia aikalaisiaan ja meidän aikalaisiamme kohtaan. Hänen ristissään meidät on pelastettu, jotta kukaan ei sammuttaisi evankeliumin iloa, jotta kukaan ei jäisi omassa tilanteessaan etäälle Isän laupiaasta katseesta.” Nuorten ilo Saarnansa lopun paavi Franciscus osoitti erityisesti nuorille. Hän kehotti heitä valitsemaan hoosiannan eli ilon huutamisen, vaikka se ei aina olekaan helppoa: ”Rakkaat nuoret, ilo, jonka Jeesus herättää teissä, pahastuttaa ja myös ärsyttää joitakin, koska iloista nuorta on hankala manipuloida. Iloista nuorta on hankala manipuoloida!” Paavi viittasi Jeesuksen sanoihin fariseuksille, jotka halusivat hiljentää hänen opetuslapsensa: ”Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ʼOpettaja, kiellä opetuslapsiasi!ʼ Mutta Jeesus vastasi: ʼMinä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivatʼ” (Luuk. 19:39-40). Paavi Franciscus rohkaisi nuoria valitsemaan hoosiannan ja huutamaan ilonsa julki, vaikka muut, ”vanhat ja vastuussa olevat – usein korruptoituneet –”, olisivat hiljaa: ”Pyydän, valitkaa ennen kuin kivet huutavat.”