Paavin joulupäivän Urbi et orbi -puhe

Rakkaat veljet ja sisaret, hyvää joulua!

Jeesus syntyi Betlehemissä Neitsyt Mariasta. Hän ei syntynyt ihmisen tahdosta, vaan Isän Jumalan rakkauden lahjasta: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16). Tuo tapahtuma uudistuu tänään kirkossa, joka pyhiinvaeltaa ajassa: kristikansan usko elää joulun liturgiassa uudelleen Jumalan salaisuutta, hänen, joka tulee, omaksuu kuolevaisen lihamme ja tulee pieneksi ja köyhäksi pelastaakseen meidät. Se täyttää meidät liikutuksella, koska Isämme hellyys on suuri.

Ensimmäisinä Vapahtajan nöyrän kunnian näkivät, Marian ja Joosefin jälkeen, Betlehemin paimenet. He tunnistivat enkelin heille ilmoittaman merkin ja palvoivat lasta. Nuo nöyrät mutta valppaat ihmiset ovat esimerkki kaikkien aikojen uskoville: Jeesuksen salaisuuden edessä hänen köyhyytensä ei ole heille skandaali. Kuten Maria, he luottavat Jumalan sanaan ja katselevat yksinkertaisin silmin hänen kunniaansa. Lihaksi tulleen Sanan salaisuuden edessä kristityt kaikkialla tunnustavat evankelista Johanneksen sanoin: ”Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta” (1:14).

Tänään, kun maailmassa puhaltavat sodan tuulet ja vanhentunut kehitysmalli jatkuvasti aiheuttaa inhimillistä, sosiaalista ja ympöristöllistä tuhoa, joulu muistuttaa meitä Jeesus-lapsen merkistä ja kehottaa tunnistamaan hänet lasten kasvoista, erityisesti niiden lasten, joilla Jeesuksen lailla ”ei ole tilaa majapaikassa” (Luuk. 2:7).

Näemme Jeesuksen Lähi-Idän lapsissa, jotka jatkuvasti kärsivät israelilaisten ja palestiinalaisten välisten jännitteiden kasvaessa. Tänä juhlapäivänä pyydämme Herralta rauhaa Jerusalemille ja koko Pyhälle maalle; rukoilemme, jotta osapuolten välillä vallitsisi tahto aloittaa uudelleen vuoropuhelu ja jotta lopulta saavutettaisiin neuvotteluratkaisu, joka sallii kahden valtion rauhanomaisen rinnakkaiselon yhteisesti sovittujen ja kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä. Herra tukekoon myös niiden ponnistuksia, jotka kansainvälisessä yhteisössä hyvän tahdon innoittamina pyrkivät auttamaan tuota kärsinyttä maata vakavista esteistä huolimatta löytämään yksimielisyyden, oikeudenmukaisuuden ja turvallisuuden, jota se on kauan odottanut.

Näemme Jeesuksen syyrialaisten lasten kasvoilta, joita yhä leimaa viime vuosina maassa käyty verinen sota. Löytäköön rakas Syyria lopultakin jokaisen ihmisen arvokkuuden kunnioittamisen pyrkien yhdessä rakentamaan uudelleen yhteiskunnan kudosta riippumatta siitä, mihin etniseen ja uskonnollisen ryhmään ihmiset kuuluvat. Näemme Jeesuksen Irakin lapsissa, maan, jota viimeisen viidentoista vuoden konfliktit yhä haavoittavat ja jakavat, ja Jemenin lapsissa, maan, jossa meneillään olevalla, suurelta osin unohdetulla konfliktilla on syviä humanitäärisiä vaikutuksia nälästä ja sairauksien leviämisestä kärsivään väestöön.

Näemme Jeesuksen Afrikan lapsissa, erityisesti kärsivissä lapsissa Etelä-Sudanissa, Somaliassa, Burundissa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Keski-Afrikan tasavallassa ja Nigeriassa.

Näemme Jeesuksen koko maailman lapsissa, kaikkialla siellä, missä jännitteiden ja uusien konfliktien vaara uhkaa rauhaa ja turvallisuutta. Rukoilemme, että Korean niemimaalla voitaisiin voittaa vastakkainasettelut ja kasvattaa keskinäistä luottamusta koko maailman eduksi. Uskomme Jeesus-lapselle Venezuelan, jotta se voisi aloittaa uudelleen rauhanomaisen vuoropuhelun yhteiskunnan osatekijöiden kesken koko rakkaan Venezuelan kansan hyödyksi. Näemme Jeesuksen lapsissa, jotka vanhempineen kärsivät Ukrainan konfliktin väkivallasta ja sen vakavista humanitäärisistä seurauksista, ja rukoilemme Herraa antamaan pian rauhan tuolle rakkaalle maalle.

Näemme Jeesuksen lapsissa, joiden vanhemmat ovat työttömiä ja kamppailevat tarjotakseen lapsilleen turvallisen ja rauhallisen tulevaisuuden. Ja niissä lapsissa, joilta on riistetty lapsuus ja joiden on pakko työskennellä pienestä saakka tai joita häikäilemättömät palkkasotilaat värväävät sotimaan.

Näemme Jeesuksen monissa lapsissa, joiden on pakko jättää maansa ja matkustaa yksin epäinhimillisissä olosuhteissa ja jotka ovat helppoa riistaa ihmiskauppiaille. Heidän silmiensä kautta näemme lukemattomien pakkosiirtolaisten draaman, jotka vaarantavat henkensä kohdatakseen uuvuttavan matkan, joka toisinaan päättyy tragediaan. Näen jälleen Jeesuksen lapsissa, jotka kohtasin matkallani Myanmarissa ja Bangladeshissa, ja toivon, että kansainvälinen yhteisö työskentelee lakkaamatta, jotta alueen vähmmistöjen arvokkuutta suojellaan asianmukaisesti. Jeesus tuntee hyvin, kuinka tuskallista on se, ettei oteta vastaan, ja kuinka vaikeaa on, kun ei ole paikkaa, johon päänsä kallistaisi. Meidän sydämemme älkööt olko suljetut niin kuin Betlehemin kodit olivat.

Rakkaat veljet ja sisaret,

meillekin on ilmoitettu joulun merkki: ”lapsi, joka makaa kapaloituna seimessä” (Luuk. 2:12). Kuten Neitsyt Maria ja pyhä Joosef, kuten Betlehemin paimenet, ottakaamme Jeesus-lapsessa vastaan Jumalan rakkaus, joka tuli ihmiseksi meidän vuoksemme, ja pyrkikäämme hänen armonsa avulla tekemään maailmastamme inhimillisempi ja arvollisempi tämän päivän ja huomisen lapsille.

Sydämellinen tervehdykseni teille, rakkaat veljet ja sisaret, jotka olette tulleet tälle aukiolle kaikkialta maailmasta ja jotka eri maissa yhdytte meihin radion, television ja muiden viestintävälineiden välityksellä.

Kristuksen, Vapahtajan, syntymä uudistakoon sydämet, herättäköön tahdon rakentaa veljellisempää ja solidaarisempaa tulevaisuutta ja tuokoon kaikille ilon ja toivon. Hyvää joulua!