Paavi: Jeesus antoi henkensä ”monien” puolesta

”Monet”, jotka nousevat aikojen lopussa elämän ylösnousemukseen, ovat niitä, joiden puolesta Jeesus vuodatti verensä. Kristillinen usko, jota tunnustamme, tekee meistä ”toivon miehiä ja naisia”. Tämä oli paavi Franciscuksen saarnan viesti messussa, jonka Pyhä isä vietti kuluneen vuoden aikana poisnukkuneiden piispojen ja kardinaalien puolesta 3. marraskuuta. Ohessa otteita paavin saarnasta:

”Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun” (Dan. 12:2). Maan tomussa nukkuvat ovat tietenkin kuolleita. Kuolleista herääminen ei kuitenkaan ole itsessään elämään palaamista: toiset heräävät iankaikkiseen elämään, toiset iankaikkiseen häpeään. Kuolema merkitsee lopullista ”risteystä”, joka jo nyt, tässä elämässä, on edessämme: joko tienä elämään, Jumalan kanssa, tai tienä kuolemaan, kaukana hänestä. ”Monet”, jotka heräävät iankaikkiseen elämään, tulee ymmärtää ”moniksi”, joiden puolesta Kristus vuodatti verensä. He ovat se suuri joukko, joka Jumalan hyvyyden ja laupeuden ansiosta voi kokea elämän, joka ei katoa, täydellisen voiton kuolemasta, jonka ylösnousemus tuo”.

”Evankeliumissa Jeesus vahvistaa toivoamme sanomalla: ’Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti’ (Joh. 6:51). Nämä sanat tuovat mieleen Jeesuksen ristinuhrin. Hän hyväksyi kuoleman pelastaakseen ne, jotka Isä oli hänelle antanut, ja jotka olivat synnin orjuudessa kuolleita. Jeesus tuli veljeksemme ja jakoi ihmisyytemme kuolemaan asti. Kuolemallaan hän mursi kuoleman kahleet ja avasi meille tien elämään. Ravitessamme itseämme hänen ruumiillaan ja verellään yhdistymme hänen uskolliseen rakkauteensa, joka kantaa toivoa hyvän lopullisesta voitosta pahasta, kärsimyksestä ja kuolemasta. Tämän Kristuksen rakkauden jumalallisen siteen myötä tiedämme, että yhteytemme poisnukkuneisiin ei ole pelkkää toiveajattelua tai harhakuvitelmaa vaan todellisuutta”, paavi lausui.

”Tunnustamamme usko ylösnousemukseen tekee meistä toivon, ei epätoivon, miehiä ja naisia: elämän miehiä ja naisia, ei kuoleman; lohtumme on nimittäin lupaus ikuisesta elämästä, jonka perustana on yhteytemme ylösnousseeseen Kristukseen”, paavi totesi lopettaen:

”Jumalan lopullisen kohtaamisen harras odotus on kristityn perustuntomerkki”.