Luterilaiset, katolilaiset ja ehtoollinen

Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen jälkeen katolinen kirkko aloitti oppineuvottelut useiden eri kristillisten ryhmittymien kanssa. Luterilaisten ja katolilaisten välisissä neuvotteluissa merkittävintä saavutusta edustaa ”Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta” vuodelta 1999. Tämän jälkeen merkittävimmiksi aiheiksi ymmärrettiin kirkkoon, virkaan ja eukaristiaan liittyvät kysymykset.

Oppineuvottelujen kautta ”on mahdollista torjua vääriä odotuksia, joissa ehtoollisyhteyttä vaaditaan ilman välttämätöntä yksimielisyyttä kirkon ja viran suhteen”, toteaa paavillisen kristittyjen ykseyden edistämisen neuvoston avustaja Matthias Türk L’Osservatore Romanolle.

Käytännössä väärinkäsityksiltä ei ole aina vältytty. Marraskuun 15. 2015 paavi Fransiskus vieraili kolmantena paavina luterilaisessa seurakunnassa Roomassa. Jumalanpalveluksen jälkeen seurakuntalaisilla oli mahdollisuus esittää hänelle kysymyksiä. Ehtoollisyhteyden puuttumiseen viitaten paavilta kysyttiin: “Mitä voimme tehdä, jotta saavuttaisimme yhteyden tässä asiassa?”. Vastauksessaan paavi viittasi yhteiseen kasteeseen, mutta myös siihen, että ehtoollisen jakaminen tarkoittaa toisaalta saman opin jakamista. Pyhä isä jatkoi pohdintaa siitä, että monet kristityt kirkkokuntarajojen ylitse jakavat kuitenkin uskon Kristuksen läsnäoloon eukaristiassa. ”En tiedä”, oli paavin vastaus. ”Itse en (kuitenkaan) uskaltaisi koskaan antaa tähän (yhteiseen ehtoolliseen) lupaa, se ei ole minun pätevyyteni piirissä”, paavi totesi. ”Puhukaa Herralle ja menkää eteenpäin. En osaa sanoa muuta”.

Paavin vastaus tulkittiin joillain tahoilla käytännön ehtoollisyhteyden avaamiseksi. Uskonopin kongregaation johtaja kardinaali Müllerin mukaan tämänkaltaisia väärinymmäryksiä “tapahtuu yhä uudestaan ja uudestaan, koska ei onnistuta ottamaan huomioon sitä tosiasiaa, että katolilaisten ja luterilaisten välillä on, valitettavasti, edelleen erilainen käsitys kirkosta, eivätkä nämä erot ole vain teologis-käsitteellisiä vaan tunnustuksellisia” (Catholic Register –lehdelle 22. joulukuuta antamassaan lausunnossa). Paavin vierailu luterilaisessa kirkossa oli kuitenkin ”toivon merkki” ekumeenisen liikkeen tärkeimmästä tavoitteesta, ”nimittäin näkyvästä ja institutionaalisesta yhteydestä”, kardinaali totesi.

Ongelmia nousee ajoittain myös erilaisten teologisten mietintöjen sekoittumisesta kirkon varsinaisen opetuksen ja käytäntöjen kanssa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa 30. lokakuuta julkaistu luterilaisten ja katolisten teologien lausunto ”kirkosta, virasta ja eukaristiasta” (Declaration on the Way: Church, Ministry and Eucharist) pyrkii nimensä mukaisesti vastaamaan yhteisen vanhurskauttamisjulistuksen jälkeisiin kysymyksiin. Dokumentti ei kuitenkaan edusta kirkon virallista tai sitovaa opetusta vaan on paikallisen ekumeenisen toimikunnan työn tulos.

Käytännössä ehtoollisyhteys on tällä hetkellä olemassa katolisen ja ortodoksisen kirkon välillä. Koska nämä kirkot tunnustavat toistensa pappeuden, niiden jäsenet voivat erityistapauksissa vastaanottaa toisiltaan ehtoollisen. Ortodoksikirkon jäsenten lisäksi katolisen kirkon käytännön mukaan ehtoollisen voivat vastaanottaa kuolemanvaarassa tai muiden vakavien syiden vallitessa piispan tai piispainkokouksen luvalla myös ne kirkon täyden yhteyden ulkopuolella olevat, jotka eivät voi lähestyä oman yhteisönsä edustajaa, pyytävät ehtoollista omasta aloitteestaan, ilmaisevat katolisen uskon kyseiseen sakramenttiin sekä ovat oikein valmistautuneita.