Paavi: pidämmekö todella lapsille ja nuorille antamamme lupaukset?

Paavin katekeesi liikkui edelleen perheen piirissä. Kohteena olivat lapsille ja nuorille tehdyt lupaukset, ei kuitenkaan ne jokapäiväiset, että jos olet kiltti tai luet läksysi, niin saat sitä ja tätä.

”Me aikuiset kutsumme helposti lapsia elämän lupaukseksi, tai nuoria tulevaisuudeksemme. Mutta haluan kysyä, olemmeko yhtä vakavissamme heidän tulevaisuutensa suhteen! Meidän tulisi useammin kysyä itseltämme, pidämmekò lupauksemme, joita annamme lapsille heidän syntyessään?

Hoito, läheisyys, huolenpito, usko ja toivo ovat peruslupauksia, mitkà voidaan tiivistää yhteen ainoaan sanaan: rakkaus. Lapset syntyvät ja odottavat näiden lupausten täyttämistä. Mutta kun tapahtuu päinvastoin, lapsia loukataan, loukkaus on sitäkin vakavampi silloin, kun lapset itse  eivät pysty ymmärtämään sitä.

Lasten spontaanista luottamusta Jumalaan ei koskaan tule loukata. Se on Jumalan haluama todellinen suhde, mitä hän vartioi. Lapsi on syntymästään saakka Jumalan rakastama. Niin pian kuin hän pystyy tuntemaan olevansa rakastettu itsensä tähden, hän myös ymmärtää, että on Jumala, joka rakastaa lapsia”.

”Nimenomaan vanhempien rakkaus sisältää myös  Jumalan rakkauden kipinän. Ainoastaan silloin, kun katsomme lapsia Jeesuksen silmin, voimme todella ymmärtää, kuinka puolustaessamme perhettä suojelemme myös ihmiskuntaa!”