Paavi:perheessä riittää paljon työtä, vanhemmat ansaitsivat Nobel-palkinnon.

Perheessä opittu rukous on kaunein , eikä siihen tarvita liikoja sanoja eikä eleitä. Paavin 100:en yleisen vastaanoton katekeesin aihe koski edelleen perhettä, rukoilla omassa perheessä.

”On hienoa, kun toivomme Jumalan auttavan meitä vaikeuksissa, tai kun tunnemme velvollisuudeksemme kiittää häntä. Kaikki on aivan oikein. Entä jos myös hiukan rakastaisimme Jumalaa?

Pystymmekö ajattelemaan Jumalaa hyväilynä, mikä auttaa meitä elämään? Hyväilynä, mistä mikään, ei edes kuolema pysty meitä erottamaan? Vai onko hän mielestämme vain Kaikkivaltias, joka on luonut kaiken,  Tuomari, joka  tarkastaa kaikki teot? Tämä on luonnollisesti totta. Mutta ainoastaan silloin kun kun pidämme Jumalaa suurimpana rakkautena, näiden sanojen merkitys saa täyttymyksensä.

Tuntuu kuin meillä olisi vähän aikaa rukoilemiseen ja  perheessä vielä vähemmän.

Se jolla on perhe, oppii pian ratkaisemaan ongelman, mità eivät edes suuret matemaatikot pysty:  24:ään tuntiin mahtuu saman verran lisää. On olemassa vanhempia, joille  voitaisiin myöntää tästä Nobel-palkinto. 24:ssä tunnissa he saavat aikaan saman kuin 48:ssa. En tiedä, kuinka he sen tekevät, sillä perheessä riittää paljon työtä. Mutta rukoillessamme meillä on aikaa Jumalalle ja pääsemme paineesta, ettei aikamme koskaan riitä  ja löydämme rauhan”.

Mistä voisimme löytää mallin perheen jokapäiväiseen rytmiin? Paavi  antoi esimerkiksi kaksi sisarusta, Martan ja Marian, joiden luona Jeesus vieraili. Martta puuhasi kotitöissä, sen sijaan Maria asettui istumaan Herran jalkojen juureen kuuntelemaan hänen puhettaan. Silloin Jeesus lausui: Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tai yksi ainoa, Maria on valinnut hyvän osan, jota häneltä ei oteta pois”(Luuk.10, 38-42).