(14.5.) Onnelliseen perhe-elämään riittää kolme sanaa: pyytää lupaa, kiitos ja anteeksi.
"Ensi hetkellä ne ehkä naurattavat meitä, mutta kun unohdamme ne, meitä ei enää juuri
naurata, vai mitä?", kysyi paavi yleisellä vastaanotolla Pietarintorin täyteiseltä
ihmismereltä. "Nämä sanat tuntuvat yksinkertaisilta, mutta toteuttaa niitä
käytännössä, ei enää olekaan kovin yksinkertaista. Ne kuuluvat 'hyvään käytökseen',
mikä on hyvin tärkeää. Salesin Franciscuksella oli tapana sanoa, että hyvä käytös
oli jo puolet pyhyyttä. Mutta on tapana sanoa, että monet hyvät tavat kätkevät huonoja
tottumuksia. Tältä vaaralta ei säästy edes uskonto. Ensimmäinen sana: pyytää
lupaa. Myös Herra pyytää lupaa, ennen kuin astuu sisään (Ilm3,20). Ennen kuin teemme
perheessä jotain, kysymme lupaa. voinko tehdä sen? Pidätkö siitä, että teen näin?
Tämä kieli on täynnä rakkautta, mikä tekee paljon hyvää perheelle. Kiitos.
Uskovalle kiitollisuus on uskon sydämessä. Kristitty, joka ei osaa kiittää, on unohtanut
Jumalan kielen Anteeksi. Se on vaikea sana, mutta hyvin välttämätön. Kun se
puuttuu perheessä, pienistä halkeamista tulee tahtomatta syviä rotkoja. Jos emme pysty
pyytämään anteeksi, se merkitsee, ettemme myöskään pysty antamaan anteeksi. Jos olette
riidelleet kotona, muistakaa aina iltaan mennessä pyytää anteeksi. Sitä ei pidä pyytää
polvillaan, vaan riittää pieni ele, pieni sanaton hyväily, ja rauha palasi. Se ei
ole helppoa, mutta se on tehtävä ja elämä hymyilee jälleen".