(9.4.) Monikymmentuhatpäinen yleisö kuunteli hiljaisuuden vallitessa paavin ajatuksia
lapsista. "Yksikään lapsi ei ole erehdys! Meidän ei tule syyttää lapsia omista erehdyksistämme!"
Paavin katekeesi liikkui edelleen perheen parissa. Kohteena olivat lapset, kärsivät
lapset. "Olemme jo puhuneet lapsista, suuresta lahjasta, tällä kertaa valitettavasti
puhumme monen lapsen 'kärsimysnäytelmästä'. Joku kehtaa sanoa, että oli erehdys antaa
heidän syntyä. Tämä on häpeällistä. Mitä hyötyä on ihmisoikeuksien ja lasten oikeuksien
juhlallisista julistuksista silloin, kun rankaisemme lapsia aikuisten erehdyksistä?
Ne, joiden tehtävä on hallita, kasvattaa, sanoisin kaikki aikuiset, olemme vastuussa
lapsista ja jokaisen velvollisuus olisi tehdä se minkä voi tilanteen muuttamiseksi.
Puhun lasten kärsimyksistä. Jokainen syrjitty ja hylätty laposi, joka elää kadulla
kerjäten, ilman kouluja ja terveydenhoitoa, on huuto, mikä kohoaa Jumalalle ja mikä
syyttää meidän aikuisten luomaa systeemiä. Ja valitettavasti nämä lapset ovat rikollisten
saalista. Mutta myös monissa nk.rikkaissa maissa monet lapset joutuvat elämään murhenäytelmiä
perhekriiseissä, koulutuksen puutteessa tai olosuhteissa, usein epäinhimillisissä,
mitkä jättävät heihin syvät jälkensä. Mutta Taivaan Isä ei unohda yhtäkään näistä
lapsista! Yksikään heidän kyyneleistään ei valu hukkaan! Veljet ja sisaret,
ajatelkaa lapsia, he eivät ole leikin asia! Herra tuomitsee elämämme kuuntelemalla
sitä, mitä lasten enkelit hänelle kertovat, 'sillä heidän enkelinsä taivaissa näkevät
aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa'(Matt.18,10).