(6.3.) Loistelias elämä sumentaa sielun, emme pysty enää näkemään köyhiä, jotka elävät
kaikkine haavoineen vierellämme. Paavi kommentoi evankeliumin kertomusta rikkaasta
miehestä, joka pukeutui 'purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä
ilossa loisteliaasti'. "Hänestä ei sanota, että hän olisi ollut paha; päinvastoin,
ehkä hän oli omalla tavallaan uskova. Ehkä hän rukoili ja kaksi kolme kertaa vuodessa
kävi varmasti uhraamassa Temppelissä ja antoi suuria uhrirahoja papeille, jotka kiitollisina
antoivat hänen istua kunniapaikalla. Mutta hän ei nähnyt, että hänen ovensa edessä
makasi köyhä kerjäläinen, Lasarus täynnä paiseita, mitkä symbolisoivat kaikkea sitä,
mitä hänellä puuttui. Lukuisten ihmisten elämä on vaikeaa, todella hyvin vaikeaa,
mutta jos sydämeni on pinnallinen, en voi kskaan ymmärtää heitä. Pinnallinen ihminen
ei pysty ymmärtämääm muiden tarpeita. Hän voi kyllä käydä kirkossa , rukoilla ja tehdä
paljon muuta. Pinnallisuus ja ulkokultaisuus ovat viekkaita, syntiä suurempia,
ne pitävät meitä jatkuvassa synnin tilassa. Vertauksen köyhällä on nimi, Lasarus,
sen sijaan rikkaalla ei ole nimeä, sillä pinnalliset ihmiset menettävät nimensä. He
ovat ainoastaan yksi hyvinvoipien joukosta, jotka eivät tarvitse mitään. Olessamme
pinnallisia myös me kadotamme nimemme. Mutta emme jää orvoiksi, sillä viimeilellä
hetkellä voimme olla varmoja, että Isämme odottaa meitä".