Vanhusten lukumäärä moninkertaistuu jatkuvasti, entä palvelut?

(5.3.) Paavin katekeesi keskiviikon yleisellä vastaanotolla liikkui edelleen perheen piirissä. Tällä kertaa kohteena olivat isovanhemmat, tädit ja sedät.
"Lääketieteellisen kehityksen johdosta elinikä on pidentynyt, mutta yhteiskunnan huomio heitä kohtaan ei ole kasvanut samassa suhteessa ! Vanhusten lukumäärä on moninkertaistunut, mutta yhteiskuntamme eivät ole tarpeeksi järjestäytyneitä , jotta heille löytyisi tilaa. Niin kauan kuin olemme nuoria, välitämme vähät vanhuudesta, aivan kuin se olisi jonkinlainen sairaus, mitä on pidettävä kaukana; mutta tullessamme itse vanhoiksi, varsinkin jos olemme köyhiä, sairaita ja yksin, saamme kokea toimivan yhteiskunnan puutteet, mikä ei ota huomioon vanhuksia. Vanhukset ovat rikkaus, minkä hyvin tiedämme".
Paavi palasi muistoissaan Buenos Airesiin. "Vieraillessani eräässä vanhainkodissa, kysyin monilta kuinka voitte? Entä lapsenne? Montako niitä on? Monta! Käyvätkö he usein luonanne? Kyllä vaan, aina! Milloin viimeksi? Viime jouluna! Nyt oli elokuu. Kukaan lapsista ei ollut käynyt tervehtimässä häntä kahdeksaan kuukauteen! Tämä on kuolemansynti!
Kirkon traditioon kuuluu olla aina lähellä vanhuksia. Tämä perinne löytää juurensa raamatusta. Kirkko ei voi, eikä tahdo seurata menttaliteettia, mikä on välinpitämätön vahuksia kohtaan tai halveksii heitä. Meidän on herätettävä yhteiskunta tuntemaan kiitollisuutta ja arvostusta vanhuksia kohtaan, jotta he tuntisivat olevansa yhteisönsä elävä osa. Vanhukset ovat miehiä ja naisia, jotka ovat antaneet meille paljon. Kohta tai monen vuoden kuluttua olemme vuorostaan me vanhoja, se on väistämätöntä, vaikkemme sitä ajattelisikaan. Jos emme opi kohtelemaan vanhuksia hyvin, meitä tullaan kohtelemaan samalla lailla".