Pystymmekö katsomaan totuutta vai nolottaako meitä?

(27.2.) "Pystymmekö kohtaamaan köyhiä, jotta pystyisimme kohtaamaan totuuden? Vai nolottaako meitä?", kysyi karmelittaisä Secondin paavilta ja Rooman kuurialta retriitissä. Osaammeko syleillä sitä, joka kätkee sisimmässään lapsuudenaikaista väkivaltaa tai kauhuja?Käytämmekö tuskallisissa tilanteissa keppiä vai toimimmeko rakkaudella?
Esimerkiksi, kuinka monta kertaa käytämme hyväksi papin pukua peittääksemme epäoikeudenmukaisia menetelmiä? Jumalan nimissä avataan väkivallan kierteitä, myös meidän kristittyjen omatunto nukkuu. Ajatellessamme Afrikassa ja Lähi-Idässä tapahtuvaa väkivaltaa,voimme kysyä: eikö eurooppalaisilla ole mitään omallatunnollaan? Raamatusta tulee voimakas kehoitus: meidän on oltava kaikkien maailman Naabotien puolella(1.Kun.21,1-29, Naabotin viinitarha ja murha), meidän on puolustettava oikeuksia, vastaanotettava uhreja, sillä luomakunta on Jumalan, se on elämän lahja kaikille , eikä ainoastaan jonkun oikkuja varten.
Mutta raamattu osoittaa myös pieniä eleitä, meidän on aloitettava itsestämme ,muutettava omaa elämäntyyliämme, tarkastettava kulutustamme,paljonko ruokaa heitämme pois, meidän on löydettävä voimaa Neitsyt Marian ylistysvirrestä ja ilmiannettava rohkeasti. Sillä Jumala ei siedä röyhkeitä.