Tuhkakeskiviikko; otteita paavin saarnasta; itkevätkö papit? itkeekö paavi?

(19.2.) Jumalan kansa aloittaa tänään paastonajan, minkä aikana haluamme tulla vielä lähemmäksi Herraa, jakaaksemme hänen kärsimyksensä ja ylösnousemuksensa salaisuuden.
Päivän liturgia esittää meille kohdan profeetta Jooelin kirjasta, Herra oli lähettänyt Jooelin kutsumaan kansaa katumaan ja kääntymään heinäsirkkavitsauksen johdosta. Ainoastaan Herra pystyy pelastamaan tuholta, joten meidän on rukoiltava Häntä ja tunnustettava omat syntimme.
Profeetta korostaa sisäistä kääntymystä: kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen(Jooel 2,12).
Profeetta viittaa erityisesti pappien rukoukseen, hän huomauttaa, että se on tehtävä itkien. Paastonajan alussa kaikille tekee hyvää, ja erityisesti meille papeille, rukoilla kyynelten lahjaa, mikä tekee rukouksistamme ja kääntymyksestämme aidompia ilman teeskentelyä. Meille tekee hyvää kysyä itseltämme:Itkenkö minä? Itkeekö paavi? Itkevätkö kardinaalit? Itkevätkö piispat? Kuuluuko itku rukouksiimme? Päivän evankeliumin sanoma on tämä.
Matteuksen evankeliumissa Jeesus antaa neuvoja hyväntekeväisyydestä, rukouksesta ja paastosta(Matt.6,1,2,5,16). Tiedättekö veljet, että ulkokullatut eivät osaa itkeä, he ovat unohtaneet, kuinka itkeä, eivätkä rukoile kyynelten lahjaa.
Tehdessämme jotain hyvää, meissä syntyy lähes vaistomaisesti halu tulla arvostetuiksi ja ihailluiksi tämän hyvän työn johdosta, jotta saisimme siitä tyydytystä. Jeesus kehoittaa meitä tekemään näitä töitä ilman minkäänlaista itsetehostusta ja luottamaan ainoastaan Jumalan antamaan palkkaan, "joka näkee salassa"(Matt.6,4,6,18).