(14.5) "Mikä minä olen sulkemaan ovet Pyhältä Hengeltä?", kysyi paavi Franciscus saarnassaan
aamumessussa. Saarna koski ensimmäisten pakanoitten kääntymistä kristinuskoon. Pyhä
Henki puhaltaa siellä missä haluaa, mutta yksi uskovien yleisimpiä kiusauksia on sulkea
siltä tie ja ohjata se muualle. Sama kiusaus tunnettiin jo varhaiskirkossa, mitä todistaa
Simon Pietarin kokemus. "Silloin kun Herra osoittaa meille tien, niin mikä
minä olen sanomaan: Ei Herra, se ei ole viisasta! Mutta Pietari ymmärsi ensimmäisessä
hiippakunnassa, Antiokiassa, että mikä minä olen panemaan esteitä? Tämä on hyvä kysymys
piispoille, papeille sekä kristityille. Antiikin kirkossa oli ovenvartija, ostiaari,
joka avasi oven ja laski ihmiset sisään, mutta hänen tehtävänsä ei koskaan ollut sulkea
ovea, ei ikinä! Pyhä Henki on Jumalan elävä läsnäolo kirkossa. Pyhä Henki
saa kirkon menemään eteenpäin, yli rajojen. Siteeratakseni pyhän Johannes XXIII:en
sanoja: nimenomaan Pyhä Henki uudistaa kirkon".