Sydämen sokeus

(31.3) "Luopukaa sokeasta sydämestänne ja avautukaa valolle, Jumalalle ja hänen armolleen",kuului paavi Franciscuksen kehotus yli 50-tuhatpäiselle yleisölle, mikä kuunteli hiljaa hänen sunnuntaisia sanojaan. Neljäntenä paastonajan sunnuntaina Johannes kertoo evankeliumissaan sokeana syntyneestä.
"Elämämme muistuttaa välillä sokean elämää, joka avasi silmänsä valolle, Jumalalle ja hänen armolleen; valitettavasti välillä se on samanlaista kuin lainoppineiden, fariseusten, jotka vajosivat yhä syvempään sisäiseen sokeuteen. Arvostelemme ylpeinä toisia, jopa Herraa". Samanaikaisesti kun otaksutut näkevät pysyvät jatkuvasti sokeina, parantunut sokea tulee uskoon ja "tämä on suurin armolahja, saada tuntea Hänet, joka on maailman valo(Joh.9,5)). Johannes haluaa evankeliumissaan vetää huomiomme myös tähän päivään. Hyvä teko synnyttää monta kertaa keskustelua, koska jotkut eivät halua nähdä totuutta. Sokeana syntyneen välikohtaus paljastaa meille monen ihmisen sisäisen sokeuden, myös meidän.
Meidät on valaistu kasteessa, jotta, kuten pyhä Paavali muistuttaa, voisimme käyttäytyä kuin valon lapset, nöyrinä, kärsivällisinä ja armeliaina". Paavi kehotti lukemaan uudelleen Juhanneksen evankeliumin 9. luvun. "Se tekee hyvää, koska siten voitte nähdä tien sokeudestä valoon, ja toisen, pahan tien, mikä johtaa vielä syvmpään sokeuteen. Voimme kysyä itseltämme, millainen on oma sydämemme? Avoin vai sulkeutunut Herralta? Avoin vai sulkeutunut lähimmäiseltä? Meissä on aina jokin synnin tai erehdysten aiheuttama sulku: mutta meidän ei tule pelätä! Meidän on avauduttava Herran valolle, Hän odottaa meitä aina!"