Hänestä tuli köyhä, jotta Hän voisi rikastuttaa meidät köyhyydellään

(6.2) Paastonaikana meitä kehotetaan parantamaan kaikenmuotoinen aineellinen, moraalinen ja hengellinen köyhyys julistamalla evankeliumia ja osoittamalla konkreettisesti rakkautta, kirjoittaa paavi Franciscus viestissään paastonajalle, mikä alkaa maalisk. 5. tuhkakeskiviikkona.
Maailmassa on aina ollut niitä, joilla ei ole mitään tai liian vähän voidakseen elää ihmisarvoista elämää muiden joukossa. Niitä, joilla on jonkin riippuvuuden haavoittama sydän , sekä niitä, joilla on yllinkyllin rikkauksia, mutta tyhjä sydän, koska he eivät pysty uskomaan mihinkään. Mutta kaikkeen löytyy vastalääke: evankeliumi.
Paavin viesti keskittyy kristilliseen köyhyyteen. Pyhä Paavali selittää kirjeessään korintolaisille:Jeesus oli rikas, mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään.Paavi kirjoittaa, että tämä ei ole sanaleikki, tai ilmaus, millä halutaan tehdä vaikutus, vaan se osoittaa Jumalan tyylin ja logiikan. Jumala ilmoittaa itsestään maailmalle Poikansa köyhyydellä riisumalla Hänet vallasta ja kunniasta , koska Hänen tapansa rakastaa ihmistä merkitsee armoa, anteliaisuutta ja lähimäisenrakkautta.Jumala ei vapahduttanut meitä ylhäältä käsin, samalla lailla, kuin hyväntekijä heittää almun. Sillä Jumala on Isä, joka uhraa Jeesuksen rakastamiensa luotujen hyväksi. Rakkaus merkitsee jakaa kaikki rakastetun elämässä. Tämänkaltainen rakkaus luo tasa-arvoa, hävittää muurit ja välimatkat. Nimenomaan paastonaikana kristittyjen tulee seurata Mestaria.
Se, jolla ei ole riittävästi ruokaa tai vettä, työtä tai mahdollisuuksia kehittää itseään, on aineellisesti köyhä. Tässä kirkko tulee apuun. Kirkko tekee myös kaikkensa, jotta ihmisarvoa ei loukattaisi, diskriminoitaisi tai käytettäisi hyväksi, mitkä lukemattomissa tapauksissa ovat köyhyyden syyt. Yhtä huolestuttava ilmiö on moraalinen köyhyys. Moraalinen köyhyys liittyy usein hengelliseen köyhyyteen, mihin evankeliumi on todellinen vastalääke.
Jokaisen kristityn velvollisus on julistaa vapauttavaa sanomaa, että tehty paha annetaan anteeksi, että Jumala on syntejämme suurempi, että Hänen rakkautensa on aina ilmaista ja että meitä odottaa ikuinen elämä.
Paastonaikana meidän tulee kysyä itseltämme, mitä ilman voisimme olla, jotta voisimme auttaa ja rikastuttaa muita köyhyydellämme.