Benedictus XVI viimeisellä yleisellä vastaanotolla: En ole koskaan tuntenut jääneeni yksin

(28.2) Benedictus XVI:en viimeisellä yleisellä vastaanotolla Pietarintorilla sai todella tuntea ja nähdä, mitä tarkoittaa kristillinen ilo. Lähes parisataatuhatta läsnäolijaa osoitti loputtomasti suosiotaan vetäytyvälle paaville. Nähtiin lukemattomia plakaatteja kuten Benedictus XVI uudelleen paaviksi, kaipaamme jo nyt sinua, jää kanssamme, olemme aina kanssasi jne. Nähtiin lukuisia lippuja kiinalaista viiriä myöten. Läsnä olivat lähes kaikki Euroopan televisiot, Turkki oli mukana ensimmäistä kertaa. Nähtiin myös paljon, paljon kyyneleitä.
Paavin katekeesi oli hyvin henkilökohtainen, hän otti lähtökohdaksi apostoli Pietarin veneen. "Suostuessani vaanottamaan Pietarin Istuimen lähes kahdeksan vuotta sitten, olin varma, että kirkko elää Jumalan sanasta. Sillä hetkellä sydämessäni kaikuivat sanat: Herra, miksi pyydät tätä minulta ja mitä pyydät? Panet harteilleni valtavan taakan, mutta olen varma, että johdatat minua myös heikkouksissani. Kahdeksan vuotta myöhemmin voin todeta, että Herra on johdattanut minua, hän on ollut lähelläni, olen voinut tuntea sen joka päivä.
Tämän matkan aikana kirkko on saanut kokea ilon ja valon hetkiä, mutta myös vaikeita, ja olen tuntenut itseni kuin apostoli Pietari Galilean järvellä. Herra on antanut meille paljon aurinkoisia päiviä ja kevyttä tuulta, jolloin kalaa on saanut paljon; mutta on ollut myös myrskyä ja vastatuulta, kuten koko kirkon historiassa, jolloin Herra tuntui nukkuvan. Mutta olen aina ollut tietoinen, että kirkon vene ei ole minun, eikä meidän, vaan se on Herran, joka ei anna upota. Tämä on varmuus, mitä mikää ei voi varjostaa. Siksi olen tänään koko sydämestäni kiitollinen Herralle, sillä hän on aina antanut kirkolle ja myös minulle lohdutusta, valoa ja rakkautta.
Paavi ei yksin kuljeta Pietarin venettä, vaikka hänellä onkin suurin vastuu.. En ole koskaan tuntenut jääneeni yksin, sillä Herra on antanut ympärilleni lukuisia henkilöitä, jotka rakkaudesta Jumalaan ja kirkkoon ovat auttaneet minua ja olleet lähelläni. Haluan kiittää koko sydämestäni kaikkia niitä, jotka joka puolelta maailmaa ovat lähettäneet minulle liikuttavia huomionosoituksia ja rukouksia. Paavi ei koskaan ole yksin ja tällä hetkellä tunnen sen jälleen sydämessäni.
Viimeisten kuukausien aikana tunsin voimieni vähentyneen ja pyysin jatkuvasti Herraa valaisemaan oikeaa päätöstä, ei omaksi hyväkseni, vaan kirkon hyväksi. Otin tämän askeleen täysin tietoisena sen vakavuudesta ja myös uutuudesta, mutta tein sen rauhallisella mielellä. Rakastaa kirkkoa merkitsee myös tehdä vaikeita valintoja, mutta on aina ajateltava kirkon parasta, eikä itseään. Sillä joka hyväksyy Pietarin istuimen, ei enää ole minkäänlaista yksityisyyttä. Eropäätöksestäni huolimatta en palaa yksityiselämään matkoinaan, konferensseineen, vastaanottoineen jne. En hylkää ristiä, vaan jään uudella tavalla ristiinnaulitun Herran luo. Rukouksissani pysyn pyhän Pietarin piirissä. Jumala johdattaa aina kirkkoaan, myös vaikeina hetkinä".