Eurooppa kohtaa uuden vuoden kantaen mukanaan raskaan ja vaikeasti ratkaistavien ongelmien
vyyhdin.Ensinnäkin köyhyys, mikä koskettaa maanosamme lähes 120 miljoonaa ihmistä.
- yksi kansalainen neljästä, joille köyhyys ja kärsimykset ovat arkipäivää. Toiseksi
työttömyys , mikä vaikuttaa tuhoisasti yhteiskuntaan. Vuodesta 2008 alkaen on menetetty
26 miljoonaa työpaikkaa, joissakin maissa yli 50% nuorista on vailla työtä. Samanaikaisesti
asunnottomien määrä kasvaa. Ilmiö, mikä koski vain vaikeasti syrjäytyneitä, saattaa
nyt kohdata kenet tahansa, myös kovien koettelemusten kohteeksi joutuneita perheitä.
Mutta taloudellinen ja yhteiskunnallinen malli on mahdollista uudistaa.
"Minä
olen Eurooppa, me olemme Eurooppa". Enemmän kuin iskulause tämä on yhdessäelon, solidaarisuuden
ja yhdessäkokemisen idea, mikä nyt kyseenalaistetaan kriisin seurauksena, mikä on
vienyt mukanaan eurooppalaiset periaatteet, mitkä yhdentyvän Euroopan perustajat olivat
luoneet. Agendaa määrittelee nyt yhdentymisen sijasta kriisi, mistä on tullut toistuva
sana ihmisten keskuudessa, kuten myös instituutioiden parissa. Kriisi ei ole käsite,
vaan todellisuus, mihin 500 miljoonan Euroopan kansalaisen arkipäivä törmää. Eurooppa
on kyllä reagoinut , vaikkakin hitaasti, panemalla peliin sen parhaat voimat ja rakentamalla
toimenpiteiden muurin, mikä on ehkä ollut liiankin keskittynyt pelkästään taloudelliseen
sisältöön. Kaikki tämä kansalaisten kustannuksella, joihin kriisi heijastuu maanjäristyksen
lailla ja synnyttää erittäin vakavia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Tämä tarkoittaa
eoätasa-arvoa ja kriisiä, mikä muuttuu taloudellisesta luottamuspulaksi, missä instituutioiden
ja kansalaisten välimatka pitenee. Suurin vaara on se, että eurooppalainen yhteiskunnallinen
järjestelmä, mikä on toiminut mallina koko maailmalle, on vaarassa sortua. Minne ovat
kadonneet perusoikeudet? Minne solidaarisuus?Entä mitä kohti kulkee Eurooppa? Analyytikot
keskittyvät ainoastaan taloudellisiin aspekteihin. Vuonna 2013 tilanne tulee muuttumaan
ja 2014 talouskasvu tulee alkamaan uudestaan. Samanaikaisesti kasvavat myös pienlainaprojektit,
mitkä rahoittavat ruohonjuuritason toimintoja. Tämä tapahtuu Kreikassa, mutta myös
Espanjassa, Slovakiassa, Italiassa sekä Ranskassa, mitkä seuraavat Euroopan piispainkonferenssien
toimintaohjeita, ratkaista kriisi "eurooppalaisen sosiaalisen markkinatalouden mallilla",
mikä tarjoaisi toimivan suojan heikommille. Tämä siksi, että kriisi on myös eettiskulttuurinen
eli antropologinen. Euroopan Piispainkomferenssien Neuvoston mukaan emme voi keskustella
maailman kanssa pelkästään ongelmista, vaan on löydettävä myös ongelmien kulttuuriset
juuret. Nämä toimintamallit osoittavat, että tarvitsemme solidaarisuutta, minkä juuret
pohjautuvat samaan maaperään, kuin kristilliset juuret, mitkä Eurooppa on jättänyt
kastelematta ja mitkä nyt ovat vaarassa kuivua. Jos vain eurooppalaiset olisivat omaksuneet
"Caritas in Veritate" kiertokirjeen viestin. Siinä Benedictus XVI valaisee horisontin
toista puolta, korostamalla voimakkaasti, että totuutta on etsittävä, löydettävä ja
ilmaistava rakkauden "taloudessa", mutta rakkaus puolestaan on toteutettava totuuden
valossa. Eurooppa voi lähteä liikkeelle tästä käsittteestä, jolloin me kaikki voimme
sanoa ylpeinä:"Minä olen Eurooppa, me olemme Eurooppa".