Syyskuun puolivälissä pidettin Ruotsissa
12. "Cortile dei Gentili". Kokouksessa kohtasivat uskovat ja ei uskovat aiheesta "Maailma
Jumalan kanssa, vai ilman Jumalaa". Tapahtumaan kokoontui kahden päivän ajan ruotsalaisen
kulttuurimaailman, tieteiden, uskontojen ja vakuuttuneiden ateistien edustajia.
Ruotsia
kutsutaan usein kristinuskon jälkeiseksi maaksi, missä tilastojen mukaan maallistuminen
on valloittanut enemmän maaperää ja missä Jumala on joutunut vetäytymään syrjään.
Missä vallitsevat ihmisoikeudet, mutta ei oikeus Jumalaan.
Missä oikeuksien
mielikuvaan kuuluu voida valita hankkiako lapsi, tai synnyttää terve lapsi ja päästä
eroon siitä raskauden aikana, mikäli näin ei ole käynyt. Se on maa, missä ministeri
kieltää papeilta lausumasta kouluvuoden päättyessä "Jumala siunatkoon teitä". Missä
jokainen, yhtä lukuunottamatta, äänesti parlamentissa terveydenhuollon työntekijöiden
omantunnonvapautta vastaan. Missä jäljitellään sakramenttien riituksia, mutta erotuksella,
että Jumalasta ei näy jälkeäkään. Se on maa, missä et saa yliopiston rehtorin virkaa,
jos ilmoitat ansioluettelossa olevasi uskova.
Tilastojen mukaan Jumalalla
ei ole merkitystä ruotsalaisille. Sen sijaan näin ei ole. Jumala ei ole samantekevä
ruotsalaisaille. Sen tuntee siellä uskova, joka saa tuntea hämmästystä, uteliaisuutta
ja epäluuloa ilmoittaessaan sen. Sen tietää myös se, joka osallistui Tukholmassa "Cortile
dei Gentili" kokoukseen.
Osallistujat puhuivat todella innoissaan uskosta
ja uskonnosta yhteiskunnassa. "Cortile dei Gentili" kokouksen suurin panos oli keskustella
avoimesti aiheesta, mitä Ruotsissa pidetään poliittisesti ja kulttuurillisesti sopimattomana
julkisen keskustelun aiheena. Tämän lisäksi valtion TV lähetti kaksi päivää kestäneen
kokouksen kokonaisuudessaan. Jokainen keskusteli aiheesta avoimesti ja henkilökohtaisella
tavalla, huomio kiinnittyi enemmän uskomiseen, kuin päinvastoin. Salit olivat täynnä
henkilöitä, jotka kuuntelivat tuntikausia hiljaa, lopuksi valitettiin ainoastaan ajanpuutetta.
Tultiin yksimieliseen tulokseen, että maallinen fundamentalismi ei ole uskonnollista
vaarattomampaa.
Yhteikunnan, mihin kuuluu Jumala, ja sen mikä on ilman, välillä
on suuri ero. Yhteiskunta ilman Jumalaa haluaa panna ihmisen keskipisteeksi, ihmisen,
joka elämänkäänteissä yrittää epätoivoisesti pitää kaiken hallinnassaan. Sen sijaan
yhteiskunta, missä on tilaa Jumalalle, eikä ainoastaan kaukaisena ajatuksena, vaan
läsnäolevana, panee valheellisen inhimillisen hallinnan tilalle uskon. Usko Jumalaan,
jota en ole luonut minä, vaan joka on luonut minut. Osallistumiseni Jumalan suunnitelmaan
myös silloin, kun se vaatii kärsimyksiä ja uhrauksia rakkauden tähden.
Olemme
kasvokkain ikuisen ongelman kanssa, onko ihmisen myönnettävä tarvitsevansa Jumalaa,
olla Hänestä riippuvainen ja velallinen. Ihminen lausuu helposti "minä haluan olla
Jumala, en polvistu koskaan". Kuinka paljon viisautta sisältääkään yksinkertainen
lause "jotta voisi pysyä pystyssä, on polvistuttava". Kun elämä, perhe tai yhteiskunta
horjuu, siihen on pyhimysten yksinkertainen vastaus:"Polvistukaa tai muuten kaadutte.
Tehkää tilaa Jumalalle". Jos maailma kieltää Jumalan, ei Hän kuitenkaan ole menettänyt
kiinnostustaan maailmaa kohtaan. Meidän tulee jatkuvasti muistaa ihmisen todellinen
ulottuvuus.