Benedictus XVI:Sinua ei jätetä koskaan yksin

(9.2)"Vaikeissa ja tuskallisissa tilanteissa,jolloin tuntuu,kuin Jumala ei kuuntelisi, meidän on rohkeasti uskottava Hänelle koko taakka,mitä kannamme sydämessämme",rohkaisi Benedictus XVI yleisellä vastaanotolla.Katekeesi koski Jeesuksen rukousta kuolinhetkellä. Paavi viittasi Markuksen ja Matteuksen evankeliumiin."Pimeydessä Jeesus huusi kovalla äänellä:Jumalani,Jumalani,miksi minut hylkäsit!Läsnäolevat eivät ymmärtäneet tai eivät haluneet ymmärtää Jeesuksen rukousta.Kuoleman ja kärsimyksen tuskissa,jolloin tuntui kuin Jumala olisi hylännyt Hänet,oli Hän täysin varma Isän läsnäolosta,vaikka ylhäältä ei kuulunutkaan ääntä,kuten muina hetkinä.Tuskan hetkellä rukous muuttuu huudoksi, ja tämä tapahtuu myös meidän suhteessamme Jumalaan",selitti paavi."Erittäin vaikeissa tilanteissa,jolloin tuntuu kuin Jumala ei kuuntelisi, meidän ei tule pelätä uskoa hänelle taakkaa,mitä kannamme sydämessämme,vaan meidän on rohkeasti huudettava tuskamme Hänelle.
On tärkeää ymmärtää,että Jeesuksen huuto ei ollut kuolevan tuskan huuto, eikä sen,joka tietää olevansa hylätty,Jeesus huutaa sillä hetkellä 22. psalmin,mikä on kärsivän Israerlin kansan psalmi ja tällä tavoin Hän ottaa ylleen ei ainoastaan kansansa kärsimyksen,vaan kaikkien niiden,jotka kärsivät pahan ahdistuksesta.Hän uskoo samalla tuskansa Jumalalle varmana siitä,että Hänen huutonsa kuullaan ylösnousemuksessa:Äärimmäinen tuskan huuto on samalla varmuus jumalallisesta vastauksesta,varmuus vapahduksesta,ei ainoastaan Jeesukselle vaan kaikille muille.
Jeesuksen huuto muistuttaa meitä,että rukoillessamme meidän on ylitettävä oma itsemme ja ongelmiemme aiheuttamat esteet ja otettava huomioon muiden tarpeet ja kärsimykset.Ristillä kuolevan Jeesuksen rukous opettaa meidät rukoilemaan rakkaudella monien sisarten ja veljien puolesta,jotka tuntevat jokapäiväisen elämän taakan,jotka elävät vaikeita hetkiä, jotka eivät kuule ainottakaan lohdutuksen sanaa".