Paavillinen asiakirja Africae Munus

(20.11) Afrikan II erityinen synodi pidettiin lokakuussa 2009.Benedictus XVI on laatinut asiakirjan Africae Munus synodin 57:n lopullisen päätöksen pohjalta.Hän ojensi asiakirjan sunnuntaina Afrikan piispainkonferenssien puheenjohtajille Cotonoussa toimitetun messun yhteydessä.
Paavillinen asiakirja on kaksiosainen. Ensimmäisen osan lähtökohtana on:Afrikassa tarvitaan Kristuksen ääntä,mikä tänään julistaa rakkautta kaikille,myös vihollisille.Siinä kehotetaan sovitukseen Jumalan ja lähimmäisen kanssa,mikä on välttämätöntä,jotta saavutettaisiin rauha.Ihmisiltä vaaditaan sisäistä puhdistautumista ja anteeksiantoa, jotta perheet voisivat keskenään elää sovussa.Mutta on etsittävä rikolliset ja pantava heidät vastuuseen teoistaan,jotta niiltä vältyttäisiin tulevaisuudessa. Paavi korostaa,että oikeudenmukaisen yhteiskuntajärjestyksen luominen kuuluu poliitikoille,mutta kirkon velvollisuus on kasvattaa ihmisten omatunto jumalalliseen oikeuteen,mikä perustuu rakkauteen.Kristuksen oikeudenmukaisuus tarkoittaa,että kokonaisten kansojen moraaliton omaisuuden takavarikointi on lopetettava.Kirkko haluaa osallistua uuden Afrikan rakentamiseen,mutta miten? Asiakirja osoittaa ennen kaikkea katekeesin,mitä ei tule pelkästään opiskella,vaan mikä on elettävä henkilökohtaisessa,perhe- ja yhteiskuntaelämässä.Paikallisia perinteellisiä riituksia on tutkittava syvällisemmin,ennen kaikkea niitä,mitkä liittyvät sovitukseen. On pystyttävä erottamaan ne aspektit,mitkä joko auttavat, tai haittaavat evankeliumin juurtumista kulttuuriin.
Paavillisen asiakirjan toinen osa osoittaa kirkolle työkentät,millä tehdä pastoraalityötä.Etusijalla ovat koulutoimi,terveydenhoito ja tiedotusvälineet.Paavi kääntyy suoraan piispojen puoleen,heitä kehotetaan pyhyyteen ja ykseyteen Pietarin seuraajan kanssa.Heidän on vältettävä nationalismia.Hiippakuntien on toimittava käytösmallina ja hyvän taloudenhoidon esikuvana.Pappien pn pysyttävä selibaatissa ja erossa omaisuudesta.
Asiakirja korostaa ennen kaikkea evankelioimisen tärkeyttä eli kuinka julistaa Hyvää Sanomaa niille,jotka eivät sitä vielä tunne ja uutta evankelioimista niille,jotka eivät enää seuraa yleistä kristillistä käytäntöä, ei ainoastaan Afrikassa, vaan kaikissa maallistuneimmissa maissa.