Ei enää palvelijoita,vaan ystäviä

(4.7) Isä Lombardi kommentoi pääkirjoituksessaan Octava Dies Benedictus XVI:en saarnaa,minkä hän piti 60-vuotisen pappisuransa muistoksi.Saarnasta kävi selkeästi ilmi,mitä pappeus merkitsee hänelle."Hänen henkilökohtainen suhteensa Jeesukseen, joka vastaanotti hänet niiden joukkoon,joiden puoleen Hän kääntyi viimeisellä ehtoollisella. Suhde muuttuu niin intiimiksi,että pappi voi käyttää ensimmäistä persoonaa Jeesuksen nimissä,kun hän viettää eukaristiaa ja antaa parannuksen sakramentin.Pappisvihkimyksestään alkaen paavi on kulkenut pitkän taipaleen toimien erilaisissa kirkollisissa tehtävissä,aina korkeimpaan saakka. Se on ollut kärsivällinen matka,mitä paavi itse kuvaa:auringossa ja sateessa,rauhassa ja vaikeuksissa,erilaisissa puhdistautumisen hetkissä,mutta evankelisessa ilossa.Hänen 60-vuotistaipaleensa on ollut pikemminkin lahja kuin saavutus. Se on lahja koko kirkolle ja erityisesti kaikille papeille.Benedictus XVI haluaa korostaa lakkaamatta,että henkilökohtainen suhde Jeesukseen,ystävään, antaa jatkuvasti elinvoimaa heidän pappiskutsumukselleen ja palvelutehtävälleen".