(29.5) "Apostolien Teoissa kerrotaan,kuinka ensimmäisen suuren vainon jälkeen Jerusalemin
seurakunta hajaantui ympärillä oleville paikkakunnille.Yksi diakoneista,Filippus,
meni Samarian kaupunkiin,missä hän saarnasi ylösnoussutta Kristusta,mitä seurasi lukuisia
parantumisia. Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa",kommentoi paavi Apostolien Tekojen
8. lukua. "Tämä ilmaus tekee joka kerta vaikutuksen,se kommunikoi meille toivoa.On
mahdollista,että siellä,minne saapuu evankeliumi,kukoistaa uusi elämä. Filippus ja
muut opetuslapset tekivät Pyhän Hengen voimalla palestiinalaisissa kylissä samaa,mitä
oli tehnyt Jeesus.He julistivat hyvää sanomaa ja tekivät ihmeitä.Herra toimi heidän
kauttaan. Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa. Lukiessamme tätä lausetta, ajattelemme
spontaanisesti evankeliumin parantavaa voimaa,mikä vuosisatojen kuluessa on joen tavoin
kastellut lukusia kansoja. Samanaikaisesti kun tämän maailman mahtavat yrittivät valloittaa
uusia alueita poliittisista ja ekonomisista syistä, Kristuksen sanansaattajat kulkivat
kaikkialla vieden Kristusta ihmisten luo ja ihmisiä Kristuksen luo.He tiesivät ,että
ainoastaan Hän voi antaa todellisen vapauden ja ikuisen elämän. Myös tänään
kirkon kutsumus on evankeliointi sekä niiden kansojen parissa,joita vielä ei ole
"kasteltu" ,että niiden,joilla on antiikinaikaiset kristilliset juuret,mutta mitkä
tarvitsevat uutta lymfaa,jotta voisivat löytää uudelleen uskon kauneuden ja ilon".