"Ihmisen perusoikeus on saada elää ihmisarvon mukaista elämää omassa isänmaassaan".

(10.10)Sunnuntaina toimitettu juhlamessu avasi Lähi-Idän kirkkojen piispainsynodin."Tänään meillä on suurenmoinen aihe kiittää Jumalaa hänen armolahjastaan nähdä ensimmäisen kerran Rooman piispa ja universaalisen kirkon paimen Lähi-Idän piispainsynodiin osallistuvien piispojen ympäröimänä",lausui Benedictus XVI."Kiitämme ennen kaikkea Jumalaa,jonka avulla vaikeista tilanteista huolimatta, Lähi-Idässä on jatkuvasti ollut kristittyjä alkaen Jeesuksen ajoista aina meidän päiviimme saakka.
Tämän sunnuntain evankeliumi kertoo kymmenen pitalisen miehen parantumisesta, joista ainoastaan yksi, samarialainen, palasi takaisin kiittämään Jeesusta. Ensimmäinen lukukappale Toisesta Kuningasten kirjasta kertoo Aramin kuninkaan sotapäällikön Naemanin parantumisen. Myös hän oli pitalitautinen, jonka profeetta Elisa käski peseytyä seitsemän kertaa Jordanissa. Myös Naeman palasi profeetan luo ja tunnusti uskovansa yhteen ainoaan Jumalaan.Kaksi pitalitautista, jotka eivät ole juutalaisia, parantuvat, koska uskovat Jumalan lähettilään sanaan. He parantuvat ruumiillisesti ja avautuvat uskolle, mikä parantaa heidät hengellisesti eli pelastaa heidät.Pelastus on universaalinen, mutta se tapahtuu määrätyn sovituksen kautta. Elämän ovi on avoin kaikille, mutta se on "ovi",minkä kautta on välttämättä kuljettava. Jumala,joka on rakkaus, haluaa,että kaikki pääsevät osalliseksi hänen elämästään. Hän paljastuu Abrahamin,Iisakin ja Jaakobin Jumalana, joka haluaa johdattaa kansansa vapauden ja rauhan maahan. Tämä maa ei ole tästä maailmasta; koko jumalallinen suunnitelma on historian yläpuolella,mutta Heraa haluaa rakentaa sen ihmisten kanssa, ihmisiä varten ja ihmisiin. Jumala näkee Lähi-Idän alueen toisenlaisen suunnitelman valossa, voisi sanoa "ylhäältä";se on Abrahamin,Iisakin ja Jaakobin maa;temppelin ja profeettojen maa;maa missä Maria synnytti Pojan,joka siellä eli, kuoli ja ylösnousi;maa,mikä on kirkon kehto, mikä perustettiin viemään Kristuksen evankeliumia aina maan ääriin saakka. Myös me uskovat näemme Lähi-Idän pelastushistorian suunnitelmassa.
Tämä sisäinen näkökulma on johdattanut minua apostolisilla matkoillani Turkkiin, Pyhäänmaahan,Jordaniaan,Israeliin,Palestiinaan ja Kyprokselle,missä olen voinut tutustua lähemmin kristillisten yhteisöjen iloihin ja huoliin. Myös tämän vuoksi vastaanotin mielelläni patriarkkojen ja piispojen ehdotuksen kutsua koolle synodi pohtiaksemme yhdessä Pyhien Kirjoitusten ja kirkon tradition valossa Lähi-Idän uskovien ja asukkaiden nykyisyyttä ja tulevaisuutta.
Tämän synodin tarkoitus on ennen kaikkea pastoraalinen. Vaikka Lähi-Idän kirkkojen paimenet tuntevat vaikean yhteiskunnallisen ja poliittisen tilanteen muutamissa maissa, haluavat he nyt keskittyä tehtäviinsä kuuluviin aspekteihin. Tästä tapahtumasta on sopiva jatkaa rakentavaa dialogia juutalaisten ja musulmaanien kanssa. Vaikeuksista huolimatta Pyhänmaan kristittyjä kehoitetaan vahvistamaan tietoisuuttaan,että he ovat Lähi-Idän kirkon eläviä kiviä.Mutta se,että voi elää ihmisarvon mukaista elämää omassa isänmaassaan, on ennen kaikkea ihmisen perusoikeus, joten tulee etsiä rauhaa ja oikeudenmukaisuutta,mitkä ovat välttämättömiä sopusuhtaiselle kehitykselle, minkä tulee koskea alueen kaikkia asukkaita".