Rakkauden "sisäinen päiväkirja".

Apostoli Paavali kehoittaa tessalonikalaisia olemaan valmiina Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa."Paavali käyttää sanaa tulo, latinaksi adventus" selitti Benedictus XVI adventtiajan alkaessa." Antiikin aikaisessa maailmassa sitä käytettiin ilmaisemaan jonkun virkamiehen,kuninkaan tai keisarin tuloa maakuntaan.Mutta se saattoi tarkoittaa myös jonkun jumaluuden tuloa,joka astui ulos piilostaan näyttääkseen voimansa.Sen sijaan kristityt ilmaisivat tällä sanalla suhdettaan Jeesukseen Kristukseen.Jeesus on kuningas, hän on astunut alas tähän kurjaan maailmaan, vieraillakseen jokaisen luona.Hän antaa kaikkien niiden jotka häneen uskovat osallistua hänen tulojuhlaansa.Sanalla adventus haluttiin sanoa:Jumala on läsnä, hän ei ole vetäytynyt pois maailmasta, hän ei ole jättänyt meitä yksin.Vaikka emme voikaan nähdä ja koskettaa häntä, on hän täällä ja käy luonamme monenlaisin eri tavoin.
Adventus tarkoittaa myös vierailua, tässä tapauksessa Jumalan vierailua.Hän astuu elämääni ja haluaa kääntyä puoleeni.Olemme kaikki kokeneet jokapäiväisessä elämässämme,että meiltä jää vain vähän aikaa Herralle, kuten myös itsellemme.Adventtiaika kehoittaa meitä miettimään hiljaisuudessa ymmärtääksemme tuon läsnäolon.Kuinka usein Jumala antaakaan meidän vastaanottaa hänen rakkauttaan.Jos pitäisimme tästä rakkaudesta "sisäistä päiväkirjaa", olisi siitä hyötyä elämällemme.
Yksi adventin peruselementtejä on odotus.Ihminen odottaa jatkuvasti;lapsena hän haluaa varttua,aikuisena hän haluaa toteuttaa itseään, myöhemmällä iällä hän odottaa ansaittua lepoa. Ihmiskunnan kulkua luonnehtii toivo,mutta kristityn toivoa kannustaa varmuus.Herra on läsnä elämämme ajan, hän saattaa meitä ja eräänä päivänä hän kuivaa myös kyyneleemme.Näin ollen kristillinen adventti on meille todellisen odotuksen aikaa, Messiaan odotusta".