"Pysyvän pahan lähteen vastakohdaksi asetti Herra hyvän lähteen",lausui paavi selittäessään perisyntiä.

"Tässä mielessä on ymmärrettävä myös tänään perisynnin merkitys. Pelastushistoria alkaa luodun uskottomuudesta Luojaansa kohtaan. Paavali opetti roomalaiskirjeessä jo kirkon alkuvaiheessa:Armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen, sillä joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet, niin paljon enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen,Jeesuksen Kristuksen armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi.Aadamin ja Kristuksen vastakkain asettelu paljastaa ensimmäisen ihmisen alemmuuden toisen ylivoimaan nähden", kommentoi Benedictus XVI päivän katekeesia. "Mutta mitä on perisynti",kysyi paavi."Onko se vielä tänään puolustettavissa oleva ajatus?Tosiasia on ,että olemuksemme on ristiriitainen. Joka ihminen tietää, että hänen on tehtävä hyvää ja sisimmässään hän haluaakin sitä,mutta samanaikaisesti hän tuntee myös toisen yllykkeen tehdä päinvastoin, seurata itsekkyyden ja väkivallan tietä, tehdä ainoastaan sitä mikä miellyttää, vaikka hän tietääkin toimivansa Jumalaa ja lähimmäistä vastaan.Mutta Jumala astui historiaan. Pysyvän pahan lähteen vastakohdaksi pani hän hyvän lähteen. Ristiinnaulittu ja ylösnoussut Kristus asettaa likaista virtaa vastaan valon virran, mikä on voimakkaana läsnä ihmiskunnan historiassa".