"Sanctorum Mater"-selventävät ohjeet hiippakunta tasolla tapahtuvaan vaiheeseen.

Autuaaksi ja pyhimykseksi julistamisia koskevat säännöt ovat vuosisatojen aikana muuttaneet muotoaan.Yleisesti ottaen kyseessä on kirkon asetus,mikä koskee jonkun henkilön julkista ja kirkollista kunnioitusta. Se voi olla joko universaalista, koko kirkkoa koskevaa, tai paikallista,jolloin kyseessä on autuaaksi julistaminen. Kirkon vanhojen sääntöjen mukaan, luultavasti aina paavi Aleksanteri III:n aikaan saakka(k.1181) monissa hiippakunnissa piispat saattoivat sallia julkisen kunnioituksen. Nykyisten sääntöjen mukaan autuaaksi julistaminen tarkoittaa lupaa kunnioittaa määrätyillä paikoilla ja määrätyin liturgisin menoin, myös muualla,mikäli siihen on annettu erityinen suostumus.
Kongregaation esimies,kardinaali Saraiva Martins esitteli äskettäin lehdistölle "Sanctorum Mater" ohjeet,mitkä selventävät autuaaksi julistamisen hiippakunta tasolla tapahtuvan vaiheen sääntöjä.Mitä tulee kandidaatin elämän pyhyyteen, mahdolliseen marttyyrikuolemaan tai hänen väliintulonsa aiheuttamaan ihmeeseen, Pyhä Istuin kehottaa noudattamaan tiukemmin sääntöjä. Johannes Paavali II julkaisi 25 vuotta sitten aihetta koskevat säännöt ja kardinaali täsmensi,että nyt oli välttämätöntä toimittaa hiippakunnille selvennys menettelytavoista kuinka soveltaa voimassaolevia sääntöjä, eikä antaa uusia.Ennen kaikkea pyhyyden maineen on oltava spontaaninen.Sen on oltava lähtöisin siitä kirkollisesta yhteisöstä mihin kandidaatti kuului, piispa ei voi tehdä aloitetta, vaikka haluaisikin. Eli maallikkoyhteisö ottaa ensimmäisen askeleen.Vaaditulla ihmeellä ei ole mitään tekemistä pyhyyden kanssa, ne ovat kaksi täysin eri asiaa. Ihme on merkki,millä Jumala sinetöi pyhyyden.