"Ainoastaan kärsimysten kautta toteutuu myös kasvu"

lausui Benedictus XVI vuoristolomallaan Dolomiiteilla ,missä hän kohtasi paikallisen hiippakunnan 400 pappia.Eräs pappi kertoi puheenvuorossaan odottaneensa paljon Vatikaanin II Kirkolliskokoukselta, mutta monia toiveita ei vielä tähän päivään mennessä ole toteutettu. Tähän paavi vastasi, että silloin kirkolliskokous tuntui todella uudelta helluntailta. Mutta kirkolliskokouksen jälkeisiä aikoja seurasi syvällisiä historiallisisa muutoksia, joiden tuloksena syntyi uusia kriisejä.1800- ja 1900 luvulla maailma oli etääntynyt kirkosta, mutta kirkolliskokouksen jälkeen näytti siltä,kuin maailma ja kirkko olisivat uudelleen kohdanneet ja kuinka olisi syntynyt uudelleen kristillinen maailma sekä maailman kirkko, mikä todella oli avoin maailmalle. Odotuksemme olivat todella suuret, lausui paavi, mutta kaikki paljastuikin todellisuudessa paljon vaikeammaksi. Kuitenkin kirkolliskokous on jättänyt suuren perinnön,mikä on avannut uuden tien, se on aina kirkon olennainen ja perusteellinen Magna Charta. Tämän jälkeen paavi totesi, kuinka Vatikaanin II kirkolliskokouksen sanoman sulattaminen tuottaa kärsimyksiä, mutta ainoastaan kärsimysten kautta toteutuu myös kasvu. Toisin sanoen, kyseessä ovat parannukset, joiden toteuttaminen vaatii aikaa ja pitkäjännitteisyyttä.Minusta on hyvin tärkeää, että voimme nähdä sen myönteisen,mitä on kehittynyt kirkolliskokouksen jälkeen: uudistus,mitä on tapahtunut liturgiassa, synodeissa, seurakuntien rakenteessa, maallikkojen uudessa vastuussa, yhteistyössä, sekä suuressa mantereitten ja kulttuureiden välisessä yhteistyössä, että sovussa, mikä kasvaa nöyryydessä,mikä on maailman todellinen toivo, totesi Benedictus XVI.