2018-03-09 18:08:00

Jumalan rakkaus ylittää minkä tahansa synnin


Perjantaina klo 17 paavi Franciscus johti nyt kolmantena vuotena peräkkäin paastonajan katumusjumalanpalveluksen Pietarinkirkossa. Saarnassaan paavi korosti Jumalan rakkautta, joka ylittää minkä tahansa synnin ja jolla ei ole mitään rajoja. Jumalanpalveluksen yhteydessä paavi kävi myös itse ripittäytymässä.

Rakkaat veljet ja sisaret,

kuinka suuri ilo ja lohdutus meille tarjotaankaan kuulemissamme pyhän Johanneksen sanoissa: Jumalan rakkaus on tehnyt meistä Hänen lapsiaan, ja kun saamme nähdä Hänet kasvoista kasvoihin, meille paljastuu vielä selvemmin Hänen rakkautensa suuruus (vrt. 1. Joh. 3:1-10, 19-22). Ja vielä enemmän. Jumalan rakkaus on aina suurempi kuin voimme kuvitella, ja se ylittää minkä tahansa synnin, josta omatuntomme meitä voi syyttää. Se on rakkaus, joka ei tunne rajoja ja jota mikään ei rajoita; sillä ei ole niitä esteitä, joita meillä päinvastoin on tapana asettaa toisen ihmisen eteen, koska pelkäämme hänen vievän meidän vapautemme.

Tiedämme, että synti johtaa etäisyyteen Jumalasta. Juuri synnin kautta me etäännymme Hänestä. Mutta tämä ei tarkoita, että Hän etääntyisi meistä. Se heikkouden ja sekaannuksen tila, johon synti meidät vie, on vain lisäsyy Jumalalle pysyä meitä lähellä. Tämän varmuuden tulee aina kulkea mukanamme elämässä. Apostolin sana vakuuttaa sydämemme luottamaan ehdottomasti Isän rakkauteen: mikä tahansa meitä syyttääkin, ”Jumala on meidän sydäntämme suurempi” (1. Joh. 3:20).

Hänen armonsa tekee työtään meissä, jotta meissä voimistuisi toivo, ettei meiltä koskaan viedä Hänen rakkauttaan ja läsnäoloaan elämässämme, olimmepa sitten tehneet minkä synnin tahansa.

Juuri tämä toivo ajaa tiedostamaan sekaannuksen, joka usein valtaa olemassaolomme, aivan kuten kävi Pietarille kuulemassamme evankeliumin kertomuksessa: ”Samassa kukko lauloi. Pietari muisti, mitä Jeesus oli sanonut: ’Ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.’ Hän meni ulos ja puhkesi katkeraan itkuun” (Matt. 26:74-75). Evankelista on äärimmäisen selvä. Kukon laulu vaikuttaa kohtaavan vielä sekavan ihmisen, sitten hän muistaa Jeesuksen sanat, ja lopulta liina repeää ja Pietari alkaa nähdä kyynelten lomasta, että Jumala ilmoittaa itsensä lyödyssä ja herjatussa Kristuksessa, jonka hän on kieltänyt mutta joka menee kuolemaan hänen puolestaan. Pietari, joka olisi halunnut kuolla Jeesuksen puolesta, tajuaa nyt, että hänen täytyy antaa Jeesuksen kuolla hänen puolestaan. Pietari halusi opettaa Mestariaan, kulkea hänen edellään, sen sijaan onkin Jeesus, joka menee kuolemaan Pietarin puolesta; eikä Pietari ollut tajunnut tätä, ei ollut halunnut tajuta.

Pietari kohtaa nyt Herran rakkauden ja tajuaa lopultakin, että Herra rakastaa häntä ja pyytää, että hän antaisi itsensä tulla rakastetuksi. Pietari huomaa, että hän oli aina kieltäytynyt tulemasta rakastetuksi, oli aina kieltäytynyt tulemasta täysin Jeesuksen pelastamaksi eikä siis halunnut, että Jeesus rakastaisi häntä kokonaan.

Kuinka vaikeaa onkaan antaa itsensä tulla todella rakastetuksi! Haluaisimme aina, että jokin meistä ei olisi sidoksissa kiitollisuuteen, vaikka todellisuudessa olemme velkaa kaikesta, koska Jumala on ensimmäinen ja pelastaa meidät kokonaan, rakkaudella.

     Pyytäkäämme nyt Herralta armoa saada tuntea Hänen rakkautensa suuruus, joka poistaa jokaisen syntimme.

         Antakaamme rakkauden puhdistaa meidät, jotta tunnistaisimme tosi rakkauden!

 

 

 








All the contents on this site are copyrighted ©.