Paavi:kukaan ei saa jäädä kokonaisvaltaisen kehityksen ulkopuolelle.

Tämä oli  viides paavin vierailu YK:ssa.”Edeltäjäni Paavali VI 1965, Johannes Paavali II 1979 ja 1995 ja  emerituspaavi Benedictus XVI  2008”, lausui paavi YK:n 70:ssä yleisistunnossa. ”Kaikki ovat pitäneet järjestöä sopivana juridisena ja poliittisena vastauksena tähän historialliseen hetkeen. Voin ainoastaan yhtyä edeltäjieni mielipiteisiin ja vahvistaa, että katolinen kirkko tunnustaa tämän laitoksen merkityksen.

Paavi luetteli YK:n 70 vuoden aikana saavuttamia merkittäviä tuloksia: kansainvälisen oikeuden kodifikaatio ja kehitys, kansainvälisten ihmisoikeuksien laatiminen, humanitaarisen oikeuden parantaminen , ratkaisut lukuisissa selkkauksissa, sitoumus rauhan ja sovituksen puolesta sekä lukuisia muita saavutuksia kansainvàlisillà aloilla. Kaikki nämä saavutukset ovat valoja, mitkä ovat ristiriidassa kontrolloimattoman kunnianhimon ja yhteisen itsekkyyden aiheuttaman epäjärjestyksen pimeyden kanssa. Siitä huolimatta, että vielä on lukuisia vakavia ongelmia ratkaisematta, on selvää, että jos tätä kansainvàlistà toimintaa ei olisi ollut, ihmiskunta ei olisi pysynyt hengissä sen omien voimavarojen valvomattomassa käytössä. Kaikki tämä poliittinen, juridinen ja teknillinen edistys edustaa veljellisen ihmiskunnan ihanteen konkretisointia.

On hyvä muistaa, että vallan rajoitus on oikeuden käsitykseen kuuluva aate. Antaa jokaiselle omansa, merkitsee oikeuden klassisen määritelmän mukaan, ettei yksikään ihminen tai ryhmä voi pitää itseään kaikkivaltiaana, jolla on oikeus loukata muiden ihmisten tai yhteiskuntaryhmien oikeuksia. Kuitenkin voimme nähdä tämän päivän panoraamassa lukuisia epäoikeudenmukaisia oikeuksia ja samanaikaisesti laajoja suojaamattomia sektoreita , mitkä ovat huonon vallankäytön uhreja :  ympäristö ja poissuljettujen miesten ja naisten suuri maailma.

 

Siksi on välttämätöntä vahvistaa todellisen ”ympäristöoikeuden” olemassaolo kahdesta syystä. Ensinnäkin koska ihmisolentoina kuulumme ympäristöön. Olemme siitä riippuvaisia, sillä itse ympäristöllä on eettiset rajansa, mitkä ihmisen toiminnan on tunnustettava ja mitä on kunnioitettava. Jokainen ympäristöön kohdistuva loukkaus  vahingoittaa ihmiskuntaa.

Toiseksi, koska jokaisessa luodussa, erityisesti elävissä, on jo itsessään olemassaolon, elämän , kauneuden ja keskinäisen riippuvuuden arvo. Me kristityt yhdessä muiden monoteististen uskontojen kanssa uskomme, että maailmankaikkeus  on syntynyt Luojan rakkaudesta, mikä sallii ihmisen käyttää luomakuntaa hyväkseen ja muiden hyväksi , mutta olla väärinkäyttämättä sitä ja vielä vähemmän olla tuhoamatta sitä.

Kestävän kehityksen Agenda 2030 , minkä huippukokous alkaa tänään, on tärkeä toivon merkki.

Mutta juhlalliset lupaukset eivät riitä. Kaikilta vallanpitäjiltä vaaditaan voimakasta ja jatkuvaa käytännön tahtoa,  mikä muodostuu konkreettisista saavutuksista ja välittömistä toimenpiteistà ympäristön säilyttàmiseksi ja parantamiseksi ja jotta voitettaisiin mitä nopeimmin yhteiskunnallisen ja taloudellisen poissulkemisen ilmiö surullisine seurauksineen.

Jotta äärimmäinen köyhyys saataisiin poistetuksi ihmisten keskuudesta , heidän itsensà on saatava olla oman kohtalonsa esittäjiä.  Joka ihmisen, joka perheen on rakennetava ja toteutettava kokonaisvaltaista kehitystä ja ihmisarvoa  itse  ja yhdessä muiden kanssa ja oikeassa suhteessa  ympäristöön, ystäviin, yhteisöihin,kouluihin, yrityksiin, ammattiyhdistyksiin  ja maihin, kaikkialla  missä ihmisen sosiaalisuus kehittyy.

Sota mitätöi kaikki oikeudet .  Jos halutaan, että jokainen pääsee osalliseksi kokonaisvaltaisesta kehityksestä,  maiden ja kansojen välisiä sotia on väsymättä ehkäistävä.

Emme voi jàttää ”muutamia asialistoja” tulevaisuuteen. Tulevaisuus vaatii meiltä yhteisiä kriitillisiä päätöksiä kansainvälisissä selkkauksissa, mitkä ainoastaan lisäävät poissuljettujen ja apuatarvitsevien määrää."