(3.6.) Poisheitetystä kivestä tulee peruskivi. Paikalta, minne kaikki toivo tuntui
päättyvän, alkoikin maailman vapahdus. Jumala rakentaa häviölle, jos luemme raamatusta
sivut, mitkä kertovat Jumalan rakkaudesta kansaansa, tuntuu, kuin ne puhuisivat häviöistä.
Samalla lailla kuin päivän lukukappale pahoista viinitarhureista. "Se tuntuu kertomukselta
Jumalan toivon epäonnistumisesta", lausui paavi aamumessussa. Isäntä istutti kauniin
viinitarhan, mutta viinitarhurit surmasivat kaikki isännän lähettämät palvelijat.
Kuitenkin nimenomaan näistä vainajista kaikki saa alkunsa: "Jumalan profeetoista,
joita ei kuunneltu, joille käännettiin selkä, tuli Jumalan kunnia. Poika, joka lähetettiin
viimeiseksi, joka hylättiin, tuomittiin ja surmattiin, muuttui kulmakiveksi. Kertomus
rakkaudesta, mikä tuntuu päättyvän epäonnistumiseen, päättyykin Jumalan suureen rakkauteen,
hänen Pojastaan, jolle käännettiin selkä, tuli meidän kaikkien Vapahtaja.
Vapahduksemme on lukuisten epäonnistumisten tie, joista viimeinen on risti. Meidän
ei tule unohtaa tätä tietä. Myös meidän tiemme on täynnä vaikeuksia! Jos me kaikki
tutkimme omaatuntoamme, toteamme, kuinka monta kertaa olemme kääntäneet selkämme profeetoille.
Kuinka monta kertaa olemme sanoneet Jeesukselle: mene pois, kuinka monta kertaa olemme
ajatelleet olleemme oikeassa. Joten meidän ei tule koskaan unohtaa, että Jeesuksen
ristinkuolemassa näemme Jumalan rakkauden hänen kansaansa. Meidän on hyvä muistaa
tämä ja seurata Jeesuksen esimerkkiä siinä, minkä hän teki nimissämme: hän nöyrtyi".