Tuhkakeskiviikko; otteita paavin saarnasta; itkevätkö papit? itkeekö paavi?
(19.2.) Jumalan kansa aloittaa tänään paastonajan, minkä aikana haluamme tulla vielä
lähemmäksi Herraa, jakaaksemme hänen kärsimyksensä ja ylösnousemuksensa salaisuuden.
Päivän liturgia esittää meille kohdan profeetta Jooelin kirjasta, Herra oli lähettänyt
Jooelin kutsumaan kansaa katumaan ja kääntymään heinäsirkkavitsauksen johdosta. Ainoastaan
Herra pystyy pelastamaan tuholta, joten meidän on rukoiltava Häntä ja tunnustettava
omat syntimme. Profeetta korostaa sisäistä kääntymystä: kääntykää minun tyköni
kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen(Jooel 2,12). Profeetta
viittaa erityisesti pappien rukoukseen, hän huomauttaa, että se on tehtävä itkien.
Paastonajan alussa kaikille tekee hyvää, ja erityisesti meille papeille, rukoilla
kyynelten lahjaa, mikä tekee rukouksistamme ja kääntymyksestämme aidompia ilman teeskentelyä.
Meille tekee hyvää kysyä itseltämme:Itkenkö minä? Itkeekö paavi? Itkevätkö kardinaalit?
Itkevätkö piispat? Kuuluuko itku rukouksiimme? Päivän evankeliumin sanoma on tämä.
Matteuksen evankeliumissa Jeesus antaa neuvoja hyväntekeväisyydestä, rukouksesta
ja paastosta(Matt.6,1,2,5,16). Tiedättekö veljet, että ulkokullatut eivät osaa itkeä,
he ovat unohtaneet, kuinka itkeä, eivätkä rukoile kyynelten lahjaa. Tehdessämme
jotain hyvää, meissä syntyy lähes vaistomaisesti halu tulla arvostetuiksi ja ihailluiksi
tämän hyvän työn johdosta, jotta saisimme siitä tyydytystä. Jeesus kehoittaa meitä
tekemään näitä töitä ilman minkäänlaista itsetehostusta ja luottamaan ainoastaan Jumalan
antamaan palkkaan, "joka näkee salassa"(Matt.6,4,6,18).