2015-02-17 10:09:14

Otteita paavi Franciscuksen viestistä paastonajalle.


(17.2.) Vahvistakaa sydämenne(Jaak.5,8)

Paasto on uudistumisen aikaa kirkolle, sen yhteisöille ja jokaiselle uskovalle.Se on ennen kaikkea kuitenkin 'armon aikaa'(2.Kor.6,2).Jumala ei pyydä meiltä mitään, mitä hän ei ole ensin meille lahjoittanut: me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä(1.Joh.4,19). Hän ei ole välinpitämätön meitä kohtaan. Hänen rakkautensa estää häntä olemasta välinpitämätön sille, mitä meille tapahtuu.Kun itse voin suhteellisen hyvin ja mukavasti, unohdan ne, jotka eivät voi hyvin. Voimme puhua välinpitämättömyyden globalissatiosta.
Välinpitämättömyys lähimmäistä ja Jumalaa kohtaan on todellinen kiusaus myös meille kristityille. Siksi meidän tarvitsee jokaisena paastonaikana kuulla profeettoja, jotka korottavat äänensä ja herättävät meidät.

Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet(1.Kor.12,26)-kirkko

Jumalan rakkaus rikkoo tuon kuolettavan itseensä sulkeutumisen eli välinpitämättömyyden.
Paasto on otollista aikaa antaa Kristuksen palvella meitä ja tulla siten hänen kaltaisikseen. Tämä tapahtuu , kun kuuntelemme Jumalan sanaa ja otamme vastaan sakramentteja, ennen kaikkea eukaristian. Siinä meistä tulee se, minkä vastaanotamme. Kristuksen ruumis.Tässä ruumiissa ei ole tilaa välinpitämättömyydelle, joka niin usein näyttää valtaavan sydämemme.
Kirkko on pyhäin yhteys siksi, että siihen kuuluvat pyhät, ja myös siksi, että se on yhteys pyhiin asioihin: Kristuksessa meille ilmoitettuun rakkauteen ja kaikkiin hänen lahjoihinsa. Tässä pyhien yhteydessä kukaan ei omista vain itseään varten, vaan jakaa kaiken kaikkien kanssa.

Missä on veljesi?(1.Moos.4,9)-seurakunnat ja yhteisöt

Se, mitä on sanottu yleismaailmallisesta kirkossa, on sovellettava myös seurakuntien ja yhteisöjen elämään. Onko näissä kirkollisissa todellisuuksissa mahdollista kokea olevansa osa yhdestä ruumiista? Yhdestä ruumiista, joka tuntee heikoimmat, köyhimmät ja pienimmät jäsenensä ja pitää heistä huolta? Vai pakenemmeko universaaliin rakkauteen, joka kiinnostuu kaukana maailmassa olevista, mutta oman suljetun porttimme pielessä viruva Lasarus unohtuu?(Luuk.16,19-31)
Kirkon lähetystehtävä on todistaa kärsivällisesti hänestä, joka tahtoo tuoda Isän luo koko todellisuuden ja jokaisen ihmisen.
Rakkaat veljet ja sisaret, kuinka toivonkaan, että paikat, joissa kirkko ilmenee -seurakuntamme ja yhteisöt- olisivat laupeuden saaria välinpitämättömyyden meressä!

Vahvistakaa sydämenne(Jaak.5,8)-yksittäinen uskova

Myös yksilöinä meillä on kiusaus välinpitämättömyyteen. Saamme kylliksemme järkyttävistä kuvista ja uutisista, jotka kertovat ihmisten kärsimyksestä, ja samalla tunnemme olevamme täysin kykenemättömiä auttamaan . Mitä voime tehdä välttääksemme joutumasta tähän ahdistuksen ja voimattomuuden kierteeseen?
Ensi sijassa voimme rukoilla maanpäällisen ja taivaallisen kirkon yhteydessä.
Toiseksi voimme auttaa laupeudentekojen kautta.
Kolmanneksi toisten ihmisten kärsimys on kutsu kääntymykseen, koska veljemme tarpeet muistuttavat oman elämämme hauraudesta ja riippuvuudestamme Jumalasta ja veljistämme.
Jotta voittaisimme välinpitämättömyytemme ja teeskennellyn kaikkivoipaisuutemme, kehotan kaikkia elämään tätä paastonaikaa mahdollisuutena 'sydämen koulutukseen', kuten Benedictus XVI sanoi. Laupias sydän ei merkitse heikkoa sydäntä. Sillä, joka haluaa olla laupias, on oltava vahva, luja, kiusaajalta suljettu mutta Jumalalle avoin sydän.
Siksi, rakkaat veljet ja sisaret, haluan tänä paastonaikana rukoilla yhdessä teidän kanssanne Kristusta: Tee sydämemme sinun sydämesi kaltaiseksi.- Fides-Fi








All the contents on this site are copyrighted ©.