(14.8.) Varsinainen tervetuliaisseremonia tapahtui presidentinlinnassa Sinisessä
Talossa. Virallisia kuvia, paavin, tasavallan presidentin, kahden korealaisen ministerin,
kardinaali valtiosihteerin ja apostolisen nuntiuksen välisiä keskusteluja seurasi
paavin ensimmäinen virallinen puhe. "Tunnen suurta iloa voidessani tulla Koreaan,
tyynen aamun maahan, ja kokea, ei ainoastaan maan luonnonkauneuksia, vaan ennen kaikkea
ihmisten, kulttuuriomaisuuden ja historian kauneuden. Tätä kansallista perintöä ovat
koetelleet väkivallan vuodet, vainot ja sodat. Mutta näistä koettelemuksista huolimatta
lämpimän päivän ja pimeän yön jälkeen on aina koittanut tyyni aamu, eli oikeudenmukaisuuden,
rauhan ja ykseyden toivo. Mikä suuri lahja onkaan toivo! Suuren ja viisaan
kansan rakkaus ei rajoitu ainoastaan antiikin perinteisiin, vaan viisas kansa arvostaa
myös nuoria ja yrittää välittää heille menneisyyden perintöä ja soveltaa sitä nykyaikaan.
Rauhan pyrkimykset ovat haaste meille jokaiselle ja erityisesti teille, joiden tehtävä
on pyrkiä ihmisperheen yhteiseen hyvään kärsivällisen diplomatian avulla. Tämä merkitsee
jatkuvaa haastetta sortaa välinpitämättömyyden ja vihan muurit, sekä edistää sovituksen
ja solidaarisuuden kulttuuria. Rauha ei tarkoita yksinkertaisesti olla sotimatta,
vaan oikeudenmukaisuuden tulosta(Jes.32,17). Oikeudenmukaisuuden hyve ei vaadi unohtamaan
menneisyyden epäoikeudenmukaisuutta, vaan voittaa se anteeksiannon, suvaitsevaisuuden
ja yhteistyön avulla".