Paavi: politiikan on annettava selvä vastaus kysymyksiin.

(4.7) Toimittaja Franca Giansoldati haastatteli äskettäin paavi Franciscusta Pyhän Martan vieraskodissa. Roomalainen päivälehti il Messaggero julkaisi haastattelun kesäk.29.
Muutamia otteita haastattelusta:
- Aloitammeko Roomasta?
- Tiedättekö, että en tunne Roomaa. Näin Sikstuksen kappelin ensimmäisen kerran osallistuessani konklaaviin, missä valittiin Benedictus XVI(2005). En ole koskaan käynyt edes museoissa. Tunnen Santa Maria Maggioren basilikan, koska olen käynyt aina siellä. Tietysti tunnen Piazza Navonan, koska asuin sen takana.
- Onko argentiinalaisessa Bergogliossa jotain roomalaista?
- Vähän tai ei yhtään mitään. Perheeni juuret ovat Piemontessa. Aion tutustua Roomaan vierailemalla alueella sijaitsevissa seurakunnissa. Tämä on ainotlaatuinen mitä kaunein suurkaupunki suurkaupungin ongelmineen.Meillä on marraskuussa Barcellonassa kokous, minkä teemana on suurkaupunkien pastoraalityö. Kaupungit sisältävät lukuisia eri kulttuureja, kaupunkeja kaupungissa. Kirkon on osattava vastata tähän ilmiöön.
- Miksi olette halunneet alusta alkaen korostaa Rooman piispan asemaa?
-Franciscuksen ensimmäinen tehtävä on olla Rooman piispa. Jos paavi huomenna haluaisi kutsua itseään Tivolin piispaksi, on selvä, että minut ajattaisiin pois.
- Kumpi teitä pelottaa kaupungissa enemmän: moraalinen vai aineellinen köyhyys?
- Molemmat. Esimerkiksi nälkäistä voi auttaa, jotta hänellä ei olisi nälkä, mutta jos tämä on menettänyt työnsä, eikä löydä enää uutta, tämä on jo toisenlaista köyhyyttä. Hän on menettänyt arvokkuutensa. Hän saattaa ehkä mennä Caritakseen hakemaan ruokapaketin, mutta hän saa tuntea mitä vakavinta köyhyyttä, mikä pilaa sydämen. Eräs Rooman apulaispiispa kertoi, että monet menevät sinne salaa, koska häpeävät, viedäkseen kotiin ruokaa. Heidän ihmisarvonsa on vähitellen köyhtynyt.
- Roomalaisilla teillä näkee hädintuskin 14 vuotta täyttäneitä tyttöjä, jotka usein on pakotettu prostituoimaan, kun taas metrossa näkee kerjääviä lapsia. Tunnetteko itsenne voimattomaksi tämän moraalisen rappeutumisen edessä?
- Kärsin lasten hyväksikäytöstä.Argentiinassa tapahtui samaa. Vielä pahemmalta minusta tuntui nähdessäni iäkkäiden miesten pysähtyvän. He olisivat voineen olla tyttöjen isoisiä. He antoivat tytön nousta autoon ja maksoivat 15 pesoa, mikä tarvittiin "paketin", huumeen maksuun.Samaa tapahtuu myös Roomassa. Mielestäni nämä ongelmat voisi ratkaista hyvällä sosiaalipolitiikalla.
- Mitä politiikka voi tehdä?
- Vastata selvästi kysymykseen.
- Roomassa yhä useammat nuoret eivät enää käy kirkossa, eivät anna kastaa lapsiaan, eivätkä osaa tehdä edes ristinmerkkiä. Minkälaista strategiaa tarvitaan, jotta tämä suuntaus voitaisiin kääntää toisin päin?
- Kirkon on mentävä ulos kadulle etsimään ihmisiä. Kirkon on tarjottava, eikä ainoastaan otettava vastaan.
- Teitä pidetään kommunisti paavina, populistina.The Economist, minkä kannessa olitte, kirjoitti, että puhutte kuin Lenin. Tunnetteko tässä itsenne?
- Vastaan ainoastaan, että kommunistit ovat varastaneet meiltä lipun. Köyhien lippu on kristitillinen. Köyhyys löytyy evankeliumin ytimestä. Otetaan esimerkiksi Matteuksen evankeliumin 25. luku, missä on viimeinen tuomio tai autuaaksijulistaminen. Kommunistien mukaan kaikki tämä on kommunismia. Miksikäs ei, 20 vuosisataa myöhemmin. Mutta silloin heille voi vastata, että tehän olette kristittyjä.
- Minne Bergoglion kirkko on menossa?
- Jumalan kiitos, minulla ei ole monkäänlaista kirkkoa, vaan seuraan Kristusta. En ole perustanut mitään. Mitä tulee tyyliini, se on sama kuin Buenos Airesissa. Olisi naurettavaa muuttua minun iässäni.
- Mitä toivotte roomalaisille?
Että he pysyisivät jatkuvasti hyvinä. Toivon, etteivät he menettäisi iloa ja toivoa vaikeuksista huolimatta.