Benedictus XVI viimeisellä yleisellä vastaanotolla: En ole koskaan tuntenut jääneeni
yksin
(28.2) Benedictus XVI:en viimeisellä yleisellä vastaanotolla Pietarintorilla sai todella
tuntea ja nähdä, mitä tarkoittaa kristillinen ilo. Lähes parisataatuhatta läsnäolijaa
osoitti loputtomasti suosiotaan vetäytyvälle paaville. Nähtiin lukemattomia plakaatteja
kuten Benedictus XVI uudelleen paaviksi, kaipaamme jo nyt sinua, jää kanssamme, olemme
aina kanssasi jne. Nähtiin lukuisia lippuja kiinalaista viiriä myöten. Läsnä olivat
lähes kaikki Euroopan televisiot, Turkki oli mukana ensimmäistä kertaa. Nähtiin myös
paljon, paljon kyyneleitä. Paavin katekeesi oli hyvin henkilökohtainen, hän
otti lähtökohdaksi apostoli Pietarin veneen. "Suostuessani vaanottamaan Pietarin Istuimen
lähes kahdeksan vuotta sitten, olin varma, että kirkko elää Jumalan sanasta. Sillä
hetkellä sydämessäni kaikuivat sanat: Herra, miksi pyydät tätä minulta ja mitä pyydät?
Panet harteilleni valtavan taakan, mutta olen varma, että johdatat minua myös heikkouksissani.
Kahdeksan vuotta myöhemmin voin todeta, että Herra on johdattanut minua, hän on ollut
lähelläni, olen voinut tuntea sen joka päivä. Tämän matkan aikana kirkko on
saanut kokea ilon ja valon hetkiä, mutta myös vaikeita, ja olen tuntenut itseni kuin
apostoli Pietari Galilean järvellä. Herra on antanut meille paljon aurinkoisia päiviä
ja kevyttä tuulta, jolloin kalaa on saanut paljon; mutta on ollut myös myrskyä ja
vastatuulta, kuten koko kirkon historiassa, jolloin Herra tuntui nukkuvan. Mutta
olen aina ollut tietoinen, että kirkon vene ei ole minun, eikä meidän, vaan se on
Herran, joka ei anna upota. Tämä on varmuus, mitä mikää ei voi varjostaa. Siksi olen
tänään koko sydämestäni kiitollinen Herralle, sillä hän on aina antanut kirkolle ja
myös minulle lohdutusta, valoa ja rakkautta. Paavi ei yksin kuljeta Pietarin
venettä, vaikka hänellä onkin suurin vastuu.. En ole koskaan tuntenut jääneeni yksin,
sillä Herra on antanut ympärilleni lukuisia henkilöitä, jotka rakkaudesta Jumalaan
ja kirkkoon ovat auttaneet minua ja olleet lähelläni. Haluan kiittää koko sydämestäni
kaikkia niitä, jotka joka puolelta maailmaa ovat lähettäneet minulle liikuttavia huomionosoituksia
ja rukouksia. Paavi ei koskaan ole yksin ja tällä hetkellä tunnen sen jälleen sydämessäni.
Viimeisten kuukausien aikana tunsin voimieni vähentyneen ja pyysin jatkuvasti Herraa
valaisemaan oikeaa päätöstä, ei omaksi hyväkseni, vaan kirkon hyväksi. Otin tämän
askeleen täysin tietoisena sen vakavuudesta ja myös uutuudesta, mutta tein sen rauhallisella
mielellä. Rakastaa kirkkoa merkitsee myös tehdä vaikeita valintoja, mutta on aina
ajateltava kirkon parasta, eikä itseään. Sillä joka hyväksyy Pietarin istuimen, ei
enää ole minkäänlaista yksityisyyttä. Eropäätöksestäni huolimatta en palaa yksityiselämään
matkoinaan, konferensseineen, vastaanottoineen jne. En hylkää ristiä, vaan jään uudella
tavalla ristiinnaulitun Herran luo. Rukouksissani pysyn pyhän Pietarin piirissä. Jumala
johdattaa aina kirkkoaan, myös vaikeina hetkinä".