Usko ilman tekoja on kuin hedelmätön puu

(3.2) Paavi puhuu uskon ja rakkauden lujasta yhteenliittymästä viestissään paastonajalle, minkä otsikoksi hän on ottanut "Olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen"(1Joh.4,16). Sanoman otsikko korostaa erityisesti, että kristitty ei rakasta lähimmäistään hyvyytensä tai solidaarisuutensa vuoksi, vaan koska hän on kokenut itsessään Kristuksen rakkauden, ja tätä rakkautta hän haluaa todistaa muille. Benedictus XVI selventää uskon ja rakkauden oikean suhteen , yksikään näistä kahdesta ei ole toista voimakkaampi. Usko ja rakkaus kuuluvat lähtemättömästi yhteen, joten on erehdyttävää nähdä ne vastakkain "dialektisessa" valossa, kuten tapahtuu, kun termi laupeus rajoitetaan joskus solidaarisuudeksi tai yksinkertaisesti humanitaariseksi avuksi.
Kristitty on Jeesuksen rakkauden valloittama, ja siksi hän rakastaa syvällisesti ja konkreettisella tavalla lähimmäistään. "Kristityn olemassaolo on jatkuvaa kiipeämistä vuorelle ,jotta hän kohtaisi Jumalan, minkä jälkeen hän laskeutuu tuoden tullessaan rakkauden ja siitä lähtevän voiman, palvellakseen veljiämme ja sisariamme samalla Jumalan rakkaudella", kirjoittaa paavi. Tältä pohjalta voi ymmärtää paremmin, kuinka kristityn suurin rakkaudenteko on evankelioiminen. Samalla lailla rakkaudentekoja tekevä kristitty tietää, että tulokset eivät johdu pelkästään hänen omista ponnistuksistaan, vaan "pelastavasta aloitteesta, mikä tulee Jumalasta ja hänen armostaan". Mutta tämä ei rajoita vapauttamme ja vastuutamme, vaan saa ne aidommiksi ja suuntaa ne rakkaudentekoihin. Loppujen lopuksi, lopettaa paavi, "usko ilman tekoja on kuin hedelmätön puu": jos ensimmäinen saa meidät tuntemaan Kristuksen totuuden lihaksitulleena ja ristiinnaulittuna Rakkautena, toinen saa meidät kuulumaan siihen rakkauteen ja uhraamaan kokonaan itsemme.