Isä, joka ei väsy meihin

(31.1) Tänään ei ole helppo puhua Jumalan isyydestä varsinkaan länsimaissa, missä avioerot ovat yleisiä ja missä ei pystytä tarjoamaan uskottavaa isän mallia. Mutta raamatusta käy ilmi, mitä todella tarkoittaa olla rakastava ja anteeksiantava isä. Benedictus XVI jatkoi katekeesia uskontunnustuksesta. Hän pysähtyi erityisesti isän ja lasten välisissä suhteissa esiintyviin vaikeuksiin, varsinkin tänään, kun jo pelkkä yhteydenpito tuottaa vaikeuksia, saati sitten kuvitella Jumalaa isänä. "Jumala on isä, joka ei koskaan hylkää lapsiaan, rakastava isä, joka tukee, auttaa, antaa anteeksi ja pelastaa, hän on ihmistä huomattavasti uskollisempi isä. Isä Jumalan rakkaus on pysyvää, hän ei koskaan väsy meihin, hänen rakkautensa on loputonta aina Pojan uhraamiseen saakka. Uskon tukemina pystymme kohtaamaan kaikki vaikeat ja vaaralliset hetket, kokemaan tuskan ja kriisin pimeyden, sillä Jumala ei koskaan jätä meitä yksin, vaan hän on lähellämme johdattaakseen meidät ikuiseen elämään.
Usko antaa meille varmuuden tästä isällisestä läsnäolosta, samoin historia, kun kaksituhatta vuotta sitten Jumalan Poika kuoli ristillä, minkä jälkeen hän nousi ylös. Se on merkki ennenennäkemättömästä rakkaudesta.
Me tietysti haluaisimme kaikkivaltiaan Jumalan, jotka ratkaisisi ongelmat, voittaisi viholisen ja eliminoisi tuskan. Sairauksien ja kärsimysten edessä monen on vaikea uskoa kaikkivaltiaaseen Isään Jumalaan. Antamalla meille vapauden, Jumala on yhdeltä osalta luopunut vallastaan ja jättänyt vallan vapaudellemme. Hän ei ilmaise kaikkivaltaisuuttaan väkivallalla, vaan vastaa kärsivällisesti rakkaudella ja anteeksiannolla, mikä osoittaa, että tämä on ainoa oikea tapa olla voimakas. Tämä on Jumalan valta, mikä voittaa!"