Kriisi ja tulevaisuus

Eurooppa kohtaa uuden vuoden kantaen mukanaan raskaan ja vaikeasti ratkaistavien ongelmien vyyhdin.Ensinnäkin köyhyys, mikä koskettaa maanosamme lähes 120 miljoonaa ihmistä. - yksi kansalainen neljästä, joille köyhyys ja kärsimykset ovat arkipäivää. Toiseksi työttömyys , mikä vaikuttaa tuhoisasti yhteiskuntaan. Vuodesta 2008 alkaen on menetetty 26 miljoonaa työpaikkaa, joissakin maissa yli 50% nuorista on vailla työtä. Samanaikaisesti asunnottomien määrä kasvaa. Ilmiö, mikä koski vain vaikeasti syrjäytyneitä, saattaa nyt kohdata kenet tahansa, myös kovien koettelemusten kohteeksi joutuneita perheitä. Mutta taloudellinen ja yhteiskunnallinen malli on mahdollista uudistaa.

"Minä olen Eurooppa, me olemme Eurooppa". Enemmän kuin iskulause tämä on yhdessäelon, solidaarisuuden ja yhdessäkokemisen idea, mikä nyt kyseenalaistetaan kriisin seurauksena, mikä on vienyt mukanaan eurooppalaiset periaatteet, mitkä yhdentyvän Euroopan perustajat olivat luoneet. Agendaa määrittelee nyt yhdentymisen sijasta kriisi, mistä on tullut toistuva sana ihmisten keskuudessa, kuten myös instituutioiden parissa. Kriisi ei ole käsite, vaan todellisuus, mihin 500 miljoonan Euroopan kansalaisen arkipäivä törmää. Eurooppa on kyllä reagoinut , vaikkakin hitaasti, panemalla peliin sen parhaat voimat ja rakentamalla toimenpiteiden muurin, mikä on ehkä ollut liiankin keskittynyt pelkästään taloudelliseen sisältöön. Kaikki tämä kansalaisten kustannuksella, joihin kriisi heijastuu maanjäristyksen lailla ja synnyttää erittäin vakavia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Tämä tarkoittaa eoätasa-arvoa ja kriisiä, mikä muuttuu taloudellisesta luottamuspulaksi, missä instituutioiden ja kansalaisten välimatka pitenee. Suurin vaara on se, että eurooppalainen yhteiskunnallinen järjestelmä, mikä on toiminut mallina koko maailmalle, on vaarassa sortua. Minne ovat kadonneet perusoikeudet? Minne solidaarisuus?Entä mitä kohti kulkee Eurooppa? Analyytikot keskittyvät ainoastaan taloudellisiin aspekteihin. Vuonna 2013 tilanne tulee muuttumaan ja 2014 talouskasvu tulee alkamaan uudestaan. Samanaikaisesti kasvavat myös pienlainaprojektit, mitkä rahoittavat ruohonjuuritason toimintoja. Tämä tapahtuu Kreikassa, mutta myös Espanjassa, Slovakiassa, Italiassa sekä Ranskassa, mitkä seuraavat Euroopan piispainkonferenssien toimintaohjeita, ratkaista kriisi "eurooppalaisen sosiaalisen markkinatalouden mallilla", mikä tarjoaisi toimivan suojan heikommille. Tämä siksi, että kriisi on myös eettiskulttuurinen eli antropologinen. Euroopan Piispainkomferenssien Neuvoston mukaan emme voi keskustella maailman kanssa pelkästään ongelmista, vaan on löydettävä myös ongelmien kulttuuriset juuret. Nämä toimintamallit osoittavat, että tarvitsemme solidaarisuutta, minkä juuret pohjautuvat samaan maaperään, kuin kristilliset juuret, mitkä Eurooppa on jättänyt kastelematta ja mitkä nyt ovat vaarassa kuivua. Jos vain eurooppalaiset olisivat omaksuneet "Caritas in Veritate" kiertokirjeen viestin. Siinä Benedictus XVI valaisee horisontin toista puolta, korostamalla voimakkaasti, että totuutta on etsittävä, löydettävä ja ilmaistava rakkauden "taloudessa", mutta rakkaus puolestaan on toteutettava totuuden valossa. Eurooppa voi lähteä liikkeelle tästä käsittteestä, jolloin me kaikki voimme sanoa ylpeinä:"Minä olen Eurooppa, me olemme Eurooppa".

Salvatore Sabatino