"Maailma Jumalan kanssa, vai ilman Jumalaa"

Eurooppalainen Näkökulma nr 3


Syyskuun puolivälissä pidettin Ruotsissa 12. "Cortile dei Gentili". Kokouksessa kohtasivat uskovat ja ei uskovat aiheesta "Maailma Jumalan kanssa, vai ilman Jumalaa". Tapahtumaan kokoontui kahden päivän ajan ruotsalaisen kulttuurimaailman, tieteiden, uskontojen ja vakuuttuneiden ateistien edustajia.

Ruotsia kutsutaan usein kristinuskon jälkeiseksi maaksi, missä tilastojen mukaan maallistuminen on valloittanut enemmän maaperää ja missä Jumala on joutunut vetäytymään syrjään. Missä vallitsevat ihmisoikeudet, mutta ei oikeus Jumalaan.

Missä oikeuksien mielikuvaan kuuluu voida valita hankkiako lapsi, tai synnyttää terve lapsi ja päästä eroon siitä raskauden aikana, mikäli näin ei ole käynyt. Se on maa, missä ministeri kieltää papeilta lausumasta kouluvuoden päättyessä "Jumala siunatkoon teitä". Missä jokainen, yhtä lukuunottamatta, äänesti parlamentissa terveydenhuollon työntekijöiden omantunnonvapautta vastaan. Missä jäljitellään sakramenttien riituksia, mutta erotuksella, että Jumalasta ei näy jälkeäkään. Se on maa, missä et saa yliopiston rehtorin virkaa, jos ilmoitat ansioluettelossa olevasi uskova.

Tilastojen mukaan Jumalalla ei ole merkitystä ruotsalaisille. Sen sijaan näin ei ole. Jumala ei ole samantekevä ruotsalaisaille. Sen tuntee siellä uskova, joka saa tuntea hämmästystä, uteliaisuutta ja epäluuloa ilmoittaessaan sen. Sen tietää myös se, joka osallistui Tukholmassa "Cortile dei Gentili" kokoukseen.

Osallistujat puhuivat todella innoissaan uskosta ja uskonnosta yhteiskunnassa. "Cortile dei Gentili" kokouksen suurin panos oli keskustella avoimesti aiheesta, mitä Ruotsissa pidetään poliittisesti ja kulttuurillisesti sopimattomana julkisen keskustelun aiheena. Tämän lisäksi valtion TV lähetti kaksi päivää kestäneen kokouksen kokonaisuudessaan. Jokainen keskusteli aiheesta avoimesti ja henkilökohtaisella tavalla, huomio kiinnittyi enemmän uskomiseen, kuin päinvastoin. Salit olivat täynnä henkilöitä, jotka kuuntelivat tuntikausia hiljaa, lopuksi valitettiin ainoastaan ajanpuutetta. Tultiin yksimieliseen tulokseen, että maallinen fundamentalismi ei ole uskonnollista vaarattomampaa.

Yhteikunnan, mihin kuuluu Jumala, ja sen mikä on ilman, välillä on suuri ero. Yhteiskunta ilman Jumalaa haluaa panna ihmisen keskipisteeksi, ihmisen, joka elämänkäänteissä yrittää epätoivoisesti pitää kaiken hallinnassaan. Sen sijaan yhteiskunta, missä on tilaa Jumalalle, eikä ainoastaan kaukaisena ajatuksena, vaan läsnäolevana, panee valheellisen inhimillisen hallinnan tilalle uskon. Usko Jumalaan, jota en ole luonut minä, vaan joka on luonut minut. Osallistumiseni Jumalan suunnitelmaan myös silloin, kun se vaatii kärsimyksiä ja uhrauksia rakkauden tähden.

Olemme kasvokkain ikuisen ongelman kanssa, onko ihmisen myönnettävä tarvitsevansa Jumalaa, olla Hänestä riippuvainen ja velallinen. Ihminen lausuu helposti "minä haluan olla Jumala, en polvistu koskaan". Kuinka paljon viisautta sisältääkään yksinkertainen lause "jotta voisi pysyä pystyssä, on polvistuttava". Kun elämä, perhe tai yhteiskunta horjuu, siihen on pyhimysten yksinkertainen vastaus:"Polvistukaa tai muuten kaadutte. Tehkää tilaa Jumalalle". Jos maailma kieltää Jumalan, ei Hän kuitenkaan ole menettänyt kiinnostustaan maailmaa kohtaan. Meidän tulee jatkuvasti muistaa ihmisen todellinen ulottuvuus.

Charlotta Smeds
Ti