"Herran voima tulee täydelliseksi heikkoudessa"

(14.6) "Rukous, kuin sielun hengähdys, on rauhan oasi, missä voimme ammentaa hengellistä elämäämme ravitsevaa vettä", kuvasi Benedictus XVI rukousta. Hän kommentoi yleisen vastaanoton katekeesissa Paavalin toista kirjettä korinttilaisille. Siinä Paavali ei luettele perustamiaan yhteisöjä, eikä kulkemiaan kilometrejä niille, jotka epäilevät hänen apostolisen työnsä laillisuutta, vaan "kerskailee Herran vaikutuksella hänessä ja hänen kauttaan". "Päivittäinen kohtaaminen Herran kanssa ja osallistuminen sakramentteihin avaavat mielen ja sydämen hänen läsnäololleen, sanalleen ja vaikutukselleen. Jumala vetää meitä puoleensa, hän antaa meidän nousta pyhyyden vuorelle, jotta pääsisimme yhä lähemmäksi häntä, hän valaisee kulkuamme ja antaa lohdutusta. Hetkellä, jolloin Paavali kokee oman heikkoutensa, ilmestyy Jumalan voima, mikä ei hylkää, eikä jätä yksin, vaan tukee ja antaa voimaa. Tämä koskee myös meitä. Herra auttaa meitä kypsymään kärsimyksissä, vaikeuksissa ja vainoissa. Samassa suhteessa, kuin yhteytemme Herraan kasvaa, voimistuu myös rukouksemme, ja ymmärrämme, ettemme voi omin avuin toteuttaa Jumalan valtakuntaa. Joten meidän on nöyrinä olla luottamatta ainoastaan itseemme, vaan työskenneltävä Herran avulla hänen viinitarhassaan ja luottaa häneen kuin särkyvä saviastia".