(20.11) Afrikan II erityinen synodi pidettiin lokakuussa 2009.Benedictus XVI on laatinut
asiakirjan Africae Munus synodin 57:n lopullisen päätöksen pohjalta.Hän ojensi asiakirjan
sunnuntaina Afrikan piispainkonferenssien puheenjohtajille Cotonoussa toimitetun messun
yhteydessä. Paavillinen asiakirja on kaksiosainen. Ensimmäisen osan lähtökohtana
on:Afrikassa tarvitaan Kristuksen ääntä,mikä tänään julistaa rakkautta kaikille,myös
vihollisille.Siinä kehotetaan sovitukseen Jumalan ja lähimmäisen kanssa,mikä on välttämätöntä,jotta
saavutettaisiin rauha.Ihmisiltä vaaditaan sisäistä puhdistautumista ja anteeksiantoa,
jotta perheet voisivat keskenään elää sovussa.Mutta on etsittävä rikolliset ja pantava
heidät vastuuseen teoistaan,jotta niiltä vältyttäisiin tulevaisuudessa. Paavi korostaa,että
oikeudenmukaisen yhteiskuntajärjestyksen luominen kuuluu poliitikoille,mutta kirkon
velvollisuus on kasvattaa ihmisten omatunto jumalalliseen oikeuteen,mikä perustuu
rakkauteen.Kristuksen oikeudenmukaisuus tarkoittaa,että kokonaisten kansojen moraaliton
omaisuuden takavarikointi on lopetettava.Kirkko haluaa osallistua uuden Afrikan rakentamiseen,mutta
miten? Asiakirja osoittaa ennen kaikkea katekeesin,mitä ei tule pelkästään opiskella,vaan
mikä on elettävä henkilökohtaisessa,perhe- ja yhteiskuntaelämässä.Paikallisia perinteellisiä
riituksia on tutkittava syvällisemmin,ennen kaikkea niitä,mitkä liittyvät sovitukseen.
On pystyttävä erottamaan ne aspektit,mitkä joko auttavat, tai haittaavat evankeliumin
juurtumista kulttuuriin. Paavillisen asiakirjan toinen osa osoittaa kirkolle
työkentät,millä tehdä pastoraalityötä.Etusijalla ovat koulutoimi,terveydenhoito ja
tiedotusvälineet.Paavi kääntyy suoraan piispojen puoleen,heitä kehotetaan pyhyyteen
ja ykseyteen Pietarin seuraajan kanssa.Heidän on vältettävä nationalismia.Hiippakuntien
on toimittava käytösmallina ja hyvän taloudenhoidon esikuvana.Pappien pn pysyttävä
selibaatissa ja erossa omaisuudesta. Asiakirja korostaa ennen kaikkea evankelioimisen
tärkeyttä eli kuinka julistaa Hyvää Sanomaa niille,jotka eivät sitä vielä tunne ja
uutta evankelioimista niille,jotka eivät enää seuraa yleistä kristillistä käytäntöä,
ei ainoastaan Afrikassa, vaan kaikissa maallistuneimmissa maissa.