Nimettömät vainajat

(10.4) Pääkirjoituksessaan Octava Dies isä Lombardi viittaa äskeiseen haaksirikkoon Välimerellä."Välimerellä on hukkunut viime kuukausina monia satoja tuntemattomia, puhumattakaan niistä tuhansista ja tuhansista,jotka ovat kadonneet aaltoihin viime vuosina. Muistuu mieleen kymmenet tuhannet vietnamilaiset "boat people" ,jotka hukkuivat ensimmäisten kuukausien aikana 1979. Paeta nälkää,epäinhimillistä köyhyyttä,vainoa,väkivaltaa ja sotaa silläkin uhalla,että on mahdollista hukkua jättämättä jälkeäkään, ei edes omaa nimeään. Näinä päivinä on puhuttu paljon nimettömästä tuskasta. Myötätunto ja solidaarisuus maailman köyhiä kohtaan velvoittavat meitä muistamaan.
Tämän olivat ymmärtäneet hyvin juutalaiset pystyttämällä Yad Vashem nimimuistion.Ajatellessa tuntemattomia uhreja palaa mieleen Benedictus XVI:en meditaatio:He menettivät elämänsä,mutta eivät koskaan nimiään, sillä ne on kaiverrettu pysyvästi heidän rakkaittensa ja eloonjääneiden sydämiin, sekä niiden,jotka ovat päättäneet,etteivät salli enää koskaan tapahtuvan tämänkaltaista hirvittävyyttä.,mikä voi häväistä ihmiskuntaa. Heidän nimensä on kaiverrettu lähtemättömästi ennen kaikkea Jumalan muistioon.On kitkettävä juurineen mieletön viha,mikä johti Shoah'iin,mutta nyt on kitkettävä juurineen myös epäoikeudenmukaisuudet,välinpitämättömyys ja itsekkyys,minkä johdosta liian monet hukkuvat lähtiessään etsimään inhimillisempää elämää.Jumala muistaa heidät,myös meidän on muistettava heidät".