Benedictus XVI aloitti saarnan Brnon katedraalin oveen kirjoitetuilla sanoilla:Tulkaa
minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon(Matt.11,28)."Valitsin
tämän kohdan ajatellessani tätä rakasta maata, Eurooppaa ja koko ihmiskuntaa,mitkä
janoavat jotain mille perustaa oma tulevaisuus.Historian kokokemus on osoittanut millaisiin
mielettömyyksiin ihminen pääsee,kun hän sulkee pois Jumalan valinnoistaan ja teoistaan.Kaikkien
sukupolvien on jatkuvasti vaalittava vapautta.Maanne ja muut valtiot elävät kulttuurillisessa
vaiheessa, mikä usein on uhkana uskolle ja toivolle. Sekä usko että toivo ovat kokeneet
modernilla ajalla eräänlaisen "paikanvaihdon" ja joutuneet yksityiselle tasolle,
kun taas julkisessa elämässä uskotaan tieteelliseen ja taloudelliseen kehitykseen.Teknillinen
kehitys ja yhteiskuntarakenteiden parantaminen ovat tärkeitä ja välttämättömiä, mutta
ne yksin eivät riitä takaamaan yhteiskunnan moraalista hyvinvointia. Tämän hetkisessä
yhteiskunnassa,missä eristäytyneisyydestä on syntynyt lukuisia köyhyyden muotoja,
missä Jumala kielletään ja missä ihminen kuvittelee olevansa itseriittoinen, ainoastaan
Kristus voi olla varma toivomme".