"Kristus tuli köyhäksi teidän vuoksenne"

Benedictus XVI on ottanut perinteellisen paastonajan sanoman teeman toisesta korinttolaiskirjeestä,"Kristus tuli köyhäksi teidän vuoksenne".
Joka vuosi paastonaika tarjoaa meille otollisen tilaisuuden syventää kristillisen olemassaolomme sisältöä ja arvoa ja se kannustaa meitä löytämään uudelleen Jumalan armeliaisuuden, jotta me vuorostamme tulisimme armeliaimmiksi veljiämme kohtaan. Paastonaikana kirkko korostaa muutamia erityisiä velvoitteita, mitkä konkreettisella tavalla seuraavat uskovia sisäisen uudistusprosessin aikana : rukous,paasto ja almu.Tänä vuonna haluan pysähtyä ajattelemaan tässä perinteellisessä paastonajan sanomassa almua, mikä on konkreettinen tapa auttaa niitä,jotka tarvitsevat apua ja samanaikaisesti se on askeettinen harjoitus vapautua sidonnaisuudesta maalliseen omaisuuteen.Mitä voimakkaampi on materiaalisten rikkauksien houkutus, sitä jyrkempi on oltava päätöksemme olla palvomatta niitä,Jeesus vahvistaa sen painokkain sanoin:Ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.
Almu auttaa meitä voittamaan tämän jatkuvan kiusauksen, sillä antamalla almuja opimme jakamaan sen,minkä Jumalan hyvyydestä olemme saaneet.Tämä on köyhien hyväksi kerättyjen erityisten kolehtien merkitys, joita toteutetaan paastonaikana eri puolilla maailmaa.Tällä tavoin sisäinen puhdistautuminen liittyy erääseen kirkollisen yhteisön ilmaukseen,minkä jo alkukirkko tunsi.Pyhä Paavali puhuu siitä kirjeissään, mitkä koskevat Jerusalemin seurakunnan hyväksi kerättyä kolehtia.
Evankeliumi opettaa, ettemme omista hallussamme olevaa omaisuutta, pikemminkin olemme sen taloudenhoitajia, sitä si siis tule pitää yksityisomaisuutena, vaan se on välikappale,minkä kautta Herra kehottaa meitä jokaista välittämään hänen kaitselmustaan lähimmäiselle.
Evankeliumissa Jeesus varottaa selvästi niitä, jotka käyttävät maallista omaisuuttaan ainoastaan omaksi hyödykseen.Niiden suurten ihmismassojen edessä,joilta puuttuu kaikki ja jotka kärsivät nälkää ,Johanneksen evankeliumin sanat ovat voimakas nuhtelu: Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä? Vielä selvemmin kaikuu kehotus jakaa omastaan niissä maissa, missä suurin osa väestöä on kristittyjä, sillä heidän velvollisuutensa on vielä suurempi niitä monia kohtaan jotka elävät kurjuudessa.Heidän auttamisensa on ennen kaikkea oikeudenmukainen teko.
Evankeliumi osoittaa erään tyypillisen kristillisen almus tunnusmerkin:sen on oltava salainen."Kun annat almun, älköön vasen käsi tietäkö,mitä oikea tekee",lausuu Jeesus;"että almusi olisi salassa".Vähän sitä ennen oli hän lausunut,"ettei tule ylpeillä omilla hyvillä teoilla,muutoin ette saa palkkaa Isältänne joka on taivaissa".Jeesuksen kehotus kuului:"Näin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä,että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne,joka on taivaissa". Kaikki kohdistuu Jumalan kunniaan, eikä meidän. Rakkaat veljet ja sisaret, seuratkoon tämä tietoisuus jokaista lähimmäisen hyväksi tehtyä tekoa. Jos hyvää työtä tehdessämme emme etsi Jumalan kunniaa tai lähimmäistemme todellista hyvää, emme vastaa evankeliumin henkeä.Evankelinen almu ei ole pelkkää hyväntekeväisyyttä,se on pikemmin konkreettinen rakkauden ilmaus, mikä on teologinen hyve,mikä vaatii sisäistä kääntymistä Jumalan rakkauteen ja rakkauteen veljiämme kohtaan. Kuinka paljon meidän onkaan kiitettävä Jumalaa niistä lukuisista henkilöistä,jotka kaukana tiedotusvälineiden valonheittimistä tekevät kristillisessä hengessä suurenmoisia tekoja vaikeuksissa elävien lähimmäisten hyväksi.Vähän hyödyttää lahjoittaa omista varoistamme muille, jos sydämemme paisuu tästä kerskailulla.Tämän vuoksi se,joka tietää,että Jumala näkee salassa ja palkitsee salatun, ei etsi inhimillistä tunnustusta laupeudentyölle.
Raamattu kehottaa meitä tarkastamaan almua syvällisemmin ,se opettaa meille,että on suurempi ilo antaa kuin vastaanottaa.Toimiessamme rakkaudella,ilmaisemme olemassaolomme totuuden: Nimittäin meitä ei ole luotu itseämme varten, vaan Jumalaa ja veljiämme varten.Joka kerta jakaessamme Jumalan rakkaudesta omia varojamme puutteessa elävän veljemme kanssa, saamme kokea,että elämän täydellisyys muodostuu rakkaudesta ja että saamme kaiken takaisin rauhan,sisäisen tyydytyksen ja ilon muodossa. Niin, ja vielä enemmän:Pyhä Pietari mainitsee almun jakamisen hengellisistä seurauksista myös syntien anteeksiannon."Rakkaus peittää syntien paljouden".
Rakkaat veljet ja sisaret!Kun paastonaikana valmistaudumme Pääsiäiseen, kehotetaan meitä hengelliseen "harjoitukseen", jotta kasvaisimme rakkaudessa ja tunnistaisimme jälleen Kristuksen köyhissä.Apostolien teoissa kerrotaan mitä apostoli Pietari lausui almua anovalle rammalle temppelin ovella:"Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan nasaretilaisen Jeesuksen Kristuksen nimessä, nouse ja kävele"! Almussa annamme jotain materiaalista.Se voi olla merkki suuremmasta lahjasta,minkä annamme muille puhumalla ja todistamalla Kristusta, jonka nimessä on todellinen elämä.