Benedictus XVI on ottanut perinteellisen paastonajan sanoman teeman toisesta korinttolaiskirjeestä,"Kristus
tuli köyhäksi teidän vuoksenne". Joka vuosi paastonaika tarjoaa meille otollisen
tilaisuuden syventää kristillisen olemassaolomme sisältöä ja arvoa ja se kannustaa
meitä löytämään uudelleen Jumalan armeliaisuuden, jotta me vuorostamme tulisimme armeliaimmiksi
veljiämme kohtaan. Paastonaikana kirkko korostaa muutamia erityisiä velvoitteita,
mitkä konkreettisella tavalla seuraavat uskovia sisäisen uudistusprosessin aikana
: rukous,paasto ja almu.Tänä vuonna haluan pysähtyä ajattelemaan tässä perinteellisessä
paastonajan sanomassa almua, mikä on konkreettinen tapa auttaa niitä,jotka tarvitsevat
apua ja samanaikaisesti se on askeettinen harjoitus vapautua sidonnaisuudesta maalliseen
omaisuuteen.Mitä voimakkaampi on materiaalisten rikkauksien houkutus, sitä jyrkempi
on oltava päätöksemme olla palvomatta niitä,Jeesus vahvistaa sen painokkain sanoin:Ette
voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa. Almu auttaa meitä voittamaan tämän
jatkuvan kiusauksen, sillä antamalla almuja opimme jakamaan sen,minkä Jumalan hyvyydestä
olemme saaneet.Tämä on köyhien hyväksi kerättyjen erityisten kolehtien merkitys, joita
toteutetaan paastonaikana eri puolilla maailmaa.Tällä tavoin sisäinen puhdistautuminen
liittyy erääseen kirkollisen yhteisön ilmaukseen,minkä jo alkukirkko tunsi.Pyhä Paavali
puhuu siitä kirjeissään, mitkä koskevat Jerusalemin seurakunnan hyväksi kerättyä kolehtia.
Evankeliumi opettaa, ettemme omista hallussamme olevaa omaisuutta, pikemminkin olemme
sen taloudenhoitajia, sitä si siis tule pitää yksityisomaisuutena, vaan se on välikappale,minkä
kautta Herra kehottaa meitä jokaista välittämään hänen kaitselmustaan lähimmäiselle.
Evankeliumissa Jeesus varottaa selvästi niitä, jotka käyttävät maallista omaisuuttaan
ainoastaan omaksi hyödykseen.Niiden suurten ihmismassojen edessä,joilta puuttuu kaikki
ja jotka kärsivät nälkää ,Johanneksen evankeliumin sanat ovat voimakas nuhtelu: Jos
nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta
sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä? Vielä selvemmin
kaikuu kehotus jakaa omastaan niissä maissa, missä suurin osa väestöä on kristittyjä,
sillä heidän velvollisuutensa on vielä suurempi niitä monia kohtaan jotka elävät kurjuudessa.Heidän
auttamisensa on ennen kaikkea oikeudenmukainen teko. Evankeliumi osoittaa
erään tyypillisen kristillisen almus tunnusmerkin:sen on oltava salainen."Kun annat
almun, älköön vasen käsi tietäkö,mitä oikea tekee",lausuu Jeesus;"että almusi olisi
salassa".Vähän sitä ennen oli hän lausunut,"ettei tule ylpeillä omilla hyvillä teoilla,muutoin
ette saa palkkaa Isältänne joka on taivaissa".Jeesuksen kehotus kuului:"Näin loistakoon
teidän valonne ihmisten edessä,että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät
teidän Isäänne,joka on taivaissa". Kaikki kohdistuu Jumalan kunniaan, eikä meidän.
Rakkaat veljet ja sisaret, seuratkoon tämä tietoisuus jokaista lähimmäisen hyväksi
tehtyä tekoa. Jos hyvää työtä tehdessämme emme etsi Jumalan kunniaa tai lähimmäistemme
todellista hyvää, emme vastaa evankeliumin henkeä.Evankelinen almu ei ole pelkkää
hyväntekeväisyyttä,se on pikemmin konkreettinen rakkauden ilmaus, mikä on teologinen
hyve,mikä vaatii sisäistä kääntymistä Jumalan rakkauteen ja rakkauteen veljiämme kohtaan.
Kuinka paljon meidän onkaan kiitettävä Jumalaa niistä lukuisista henkilöistä,jotka
kaukana tiedotusvälineiden valonheittimistä tekevät kristillisessä hengessä suurenmoisia
tekoja vaikeuksissa elävien lähimmäisten hyväksi.Vähän hyödyttää lahjoittaa omista
varoistamme muille, jos sydämemme paisuu tästä kerskailulla.Tämän vuoksi se,joka tietää,että
Jumala näkee salassa ja palkitsee salatun, ei etsi inhimillistä tunnustusta laupeudentyölle.
Raamattu kehottaa meitä tarkastamaan almua syvällisemmin ,se opettaa meille,että on
suurempi ilo antaa kuin vastaanottaa.Toimiessamme rakkaudella,ilmaisemme olemassaolomme
totuuden: Nimittäin meitä ei ole luotu itseämme varten, vaan Jumalaa ja veljiämme
varten.Joka kerta jakaessamme Jumalan rakkaudesta omia varojamme puutteessa elävän
veljemme kanssa, saamme kokea,että elämän täydellisyys muodostuu rakkaudesta ja että
saamme kaiken takaisin rauhan,sisäisen tyydytyksen ja ilon muodossa. Niin, ja vielä
enemmän:Pyhä Pietari mainitsee almun jakamisen hengellisistä seurauksista myös syntien
anteeksiannon."Rakkaus peittää syntien paljouden". Rakkaat veljet ja sisaret!Kun
paastonaikana valmistaudumme Pääsiäiseen, kehotetaan meitä hengelliseen "harjoitukseen",
jotta kasvaisimme rakkaudessa ja tunnistaisimme jälleen Kristuksen köyhissä.Apostolien
teoissa kerrotaan mitä apostoli Pietari lausui almua anovalle rammalle temppelin ovella:"Hopeaa
ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan nasaretilaisen
Jeesuksen Kristuksen nimessä, nouse ja kävele"! Almussa annamme jotain materiaalista.Se
voi olla merkki suuremmasta lahjasta,minkä annamme muille puhumalla ja todistamalla
Kristusta, jonka nimessä on todellinen elämä.