Sunnuntaina huhtik.2. tuli kuluneeksi vuosi Johannes Paavali II:n kuolemasta. Se ei
tunnu edes todelta, sillä vielä on tuoreessa muistissa ne sadat tuhannet ihmiset Pietarinkirkon
torilla, jotka odottivat paavin kuolemaa, mutta jotenkin samanaikaisesti eivät olisi
antaneet häntä kuolemalle.Myös hänen seuraajansa Benedictus XVI pitää jatkuvasti hänen
muistoaan elävänä, sillä hän viittaa aina jossain yhteydessä rakkaaseen edeltäjäänsä.Monilla
on elävänä muistissa viime vuoden pitkäperjantai, jolloin Johannes Paavali II ei enää
voinut osallistua Via Crucis kulkueeseen.mutta hänestä nähtiin samanaikaisesti kuvia,
missä hän piti ristiä tiukasti rinnallaan ja lepäsi otsaansa siihen. Se on meidän,
koko maailman, ainoa toivon Risti. Ollessaan paimenmatkalla Itävallassa 1998, Johannes
Paavali II lausui, kuinka meiltä kristityiltä voidaan riistää lukuisia asioita, mutta
ristiä pelastuksen merkkiä, emme anna ottaa meiltä pois. Emme salli, että risti tultaisiin
jättämään yhteiskunnallisen elämän ulkopuolelle. Me kuuntelemme omantunnon ääntä,
mikä sanoo: enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä!